perjantai 28. heinäkuuta 2017

Elämä on julmaa, mun on pakko instaa ;)

Moikka!

En tiedä, onko tämä nyt lopun alku vai alun loppu blogilleni, mutta avasin tosiaan pari päivää sitten vihdoin instagram-tilin.

Tämän hetkinen tunne on helpotus ja se, että instailu taitaa ollakin aika kivaa.

Toki eräs blogini tykätyimpiä ominaisuuksia (ainakin saamani palautteen muodossa) on tildamainen kielenkäyttöni eikä rakkauteni kirjoittamiseen ole minnekään kadonnut. Mä en vain ehdi toteuttaa tuota jaloa taitoa tässä blogissa ihan siten, että olisin itse tyytyväinen lopputulokseen.


Sitten tapahtui eräs toinen juttu. Menin lupaamaan (mikä hullu!) eräässä facebookin äitiryhmässä instakuvan jokaisesta työasustani tulevalla yhden jakson verran kestävällä opeurallani. Eli, jotta tiliäni seuraisivat muutkin kuin kaikenkarvaiset facebook-kaverini (anteeksi te edellämainitut, että tulette harhautetuiksi seuraamaan naisihmisen mekkomuotia ilman aavistustakaan tästä blogista), niin siirtykääpä seurailemaan toilailujani instaan. Minut löytää - yllätysyllätys - nimellä turuntilda ;)

Nyt vois melkein Antti Tuiskun kaameaa korvamatoa mukaellen

"Aijai-jaijaa mun on pakko instaa, jotta saisin..öö... pidettyä lupaukseni kunnilla?"

Ehkä ainakin opin, mitä vaatteita oikeasti kaapistani vielä tarviin (ilman imetysrealiteetteja) ja loput voi laittaa sitten kiertoon ja aloittaa zenmäisen kapselipuvustoelämän. ;)

Ei vaan! Mukavaahan tää on, että saa vihdoin käyttää hetken aikaa normaaleja vaatteita (kuten joskus aikana ennen lapsia) ja samalla piristää muutaman muunkin työpäivää :)

Iloista viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Ja palaan sitten aina välillä tänne blogiin, jos oikeasti tuntuu siltä, että olisi vaihteeksi jotain syvällisempää sanottavaa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tilda vinkkaa: kuinka pukea hameneule

Tervehdys!

Mistä tietää tulleensa, noh jos ei vanhaksi, niin ainakin vanhemmaksi?

Ainakin siitä, että hämmentyy häissä nähdessään opiskeluaikojen tutun "vastasyntyneen" tyttären 16-vuotiaana, ja päätyy kuvailemaan tyttärensä mekkoröyhelöitä tajuttuaan silmäpussiensa olevan sitä luokkaa, ettei niistä halua muistoja. Silmälasit (, joita yleensä manailen) ovatkin muuten yhtäkkiä muuttuneet tosi hyväksi ehostuskeinoksi, jota aion hyödyntää nyt töihin palatessani. Voihan täti!


Toki keski-ikäistymiseen liittyy hyviäkin puolia: tajuaa, ettei kenkiä kannata ostaa kuin Zio:sta. Ja aivan sama vaikka täysihintaisena, jotta töissä on jalassa hyvät työvälineet (ja jotta liikkeestä pääsee nopeasti pois hoitohuoneeseen imettämään). Näillä Wondersin ballerinoilla ajattelin hoitaa sen kahdeksan viikkoa työelämäsä ennen viimeistä breikkiä ennen varsinaisia ruuhkavuosia.


Ja tässä on muutamankin teistä kaipailemat kuvat ylläni hameneuleesta. Olisi pitänyt tajuta kääntyä, että nätti niskarusettikin näkyisi, mutta huithapeli kampaukseni olisi sitten paljastunut ;)

Varmasti tällaista hieman laatikkomaista lyhyttä neuletta voi pitää pitkän paitapuseron kera housujen kanssa, mutta minä olen enemmän näitä hamenaisia. Ja jos tuossa yllä tuli hieman havaintoja rupsahtamiseen kallellaan olevasta ulkomuodosta, niin eräs kiitollisuudenkin aihe löytyy: olen kahteen holliin vieraillut imetysaikana vanhempien luona pidemmän pätkän ja molemmilla kerroilla olen laihtunut ihan selkeästi! Nyt mahdunkin vanhaan lempparinahkahameeseeni, mikä ei tullut muuten kuuloonkaan tuossa Alvarin syntymän jälkeen.

Siis mitä kummaa? Voiko toisen lapsen kohdalla menettää enemmän kiloja kuin ensimmäisen?

No, jos hoikistuminen jää väliaikaiseksi, niin täytynee ottaa ilo irti tästä hameesta sitten syksyn työrupeamalla. Ajattalinkin (näin vaatimattomasti) ainakin yrittää ottaa kuvan jokaisen työpäiväni asusta ja ladata ne instaan, sillä olen viimeisimmän puolen vuoden aikana uusinut lähes kameleonttimaisesti lähes koko garderoopin! Imetysaika -mikä ihana syy hankkia normaaleja vaatteita :D Aah, pian saan käyttööni kaikki nuo ihanat imetyskelvottomat uutuuteni!

Kohta kajahtaa insta-rintamalla ;)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Merimasku

Moikka!

Missäs ollaan? No siellä, mihin bloginimikin yhä viittaa ;)

Halusin perheen kanssa laivoja katselemaan; erityisesti toki Alvarin takia, ja senkin uhalla, että bajamaja tai roska-auto kiinnostavat enemmän. Viikonloppuna ei nimittäin ehditä, kun on The Häät!


Isovanhemmat ehtivät kuitenkin nappaaman pojan mukaansa ennen meitä ruuhkavuosivanhempia. Onni onnettomuudessa oli, että miehen töistä meni sähköt (no en tiedä oliko siipan mielestä kovin kivaa), joten hän ehdotti, että lähdetään perään kaupungille!

 

Alvarin paattikierros oli jo ohi ennen kuin ehdimme paikalle (laivat olivat kuulema olleet ihan jees, mutta lounaspaikkamme Pippurimyllyn ikkunasta ohi vilahtelevat poliisiautot ja ambulanssit taisivat vetää pidemän korren).

Mutta olihan mulla pieni seiloriflikka mukana! Veljensä kutsuu häntä nykyään lempinimellä "Masku", joten olisko hän ollut tänään sitten "Merimasku"? :D


Hiio-hoi vaan kaikille ja illantoivotukset kera seiloritytön Marimekon vuodelta 1974!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Hyvässä jutussa mukana

Tervehdys!

Olette ehkä huomanneet, etten enää salaa henkilöllisyyttäni samalla tavoin kuin bloggaukseni alussa. En toki sitä myöskään huutele.

Mietin tässä nyt muutaman päivän, vinkatako tästä seuraavasta, mutta olkoon menneeksi. Hyvällä asialla ollaan :) 

Lähdin keväällä Elinan juttuun mukaan, ja päädyimme sivun verran erään suositun vauvoja vilisevän lehden sivuille. Kyseessä ei ole siis mikään blogijuttu, vaikka blogini kautta Elina varmasti bongasi minut haastateltavakseen. Kyseessä oli siis imetystaipaleeni ja siihen liittyneet runsaat kiemurat. Uteliaat voivat mennä nyt sitten salapoliisin työtä tekemään ja vinkkejä kaipaavat toivottavasti niitä nyt saavat! Blogiani pitkään lukeneille selviää tuskin mitään uutta ;)


Nyt viikonlopun viettoon!

Mukavia heinäkuun helteitä (nyt ehkä viimeinkin?)!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Napapaita(täti)

Moro!

Viiden pisteen kysymys: Mitä tekee kesähelteisiin "tuskastunut" imettävä täti-immeinen?


Hän hankki ensimmäisen napapaidan sitten 90-luvun ;)


Juu, kroppa ei ole kovin timmi ja masukin vähän rellottaa. Tarkoitukseni ei olekaan säikytellä teinejä Aurajoen rannoilla vaan oleilla mukavasti kotiterdellä kera tyttären.


Mutta lähden kyllä käymään myös lähi-Siwassakin jätskiasiolla, jos siltä tuntuu. Voin laittaa mieliksenne tällaisen kevyen kietaisunutunkin ylle ;)



Ps. Maailman kätevimmät kesähelleimetystopit löytyivät Gina Tricotista :)

Lempeää ja kehoarmokasta iltaa kaikille :)