maanantai 29. elokuuta 2011

Viimeinen kesämekkopäivä ja Tilda tauolle

Minä ja muut olimme viikonloppuna rikkomassa Turun kulttuurivuoden kävijäennätystä. Päivä oli jo kaunis, mutta hämärtyvä ilta vielä lumoavampi akropaattien leijuessa valaistun Aura-joen yllä. Sitä ennen muinaistulet oli laskettu lipumaan kohti alajuoksua. Suuria laivoja en tällä kertaa nähnyt, mutta onhan nekin tullut jo kerran kohdattua.


Nyt on Tildan aika jäädä hieman pidemmälle tauolle. Viisivuotissuunnitelmani loppukiri on alkanut ja tahdon olla tässä taistossa se, joka pääsee maaliin saakka. Masuhermot ovat valitettavasti viime aikoina hieman valitelleet, ja unensaanninkin kanssa on ollut ongelmia. En aio tehdä näin kivasta asisasta kuin blogi itselleni riesaa. Siksi Turun Tildan juttuja seurannee seuraavan kerran vasta lokakuussa. Nauttikaa elämästä ja pitäkää itsestänne huolta! Nyt on minun aika tehdä samoin :)

EDIT: Kiitos kaikille lämmminhenkisistä tsempeistä! Oli todella kiva lukea, että edelleenkin näin monen vuoden tuhelluksen jälkeen joku kokee tämän blogin piristäväksi ja on valmis odottamaan pienen tauonkin yli. ;) En ole aikonut lopettaa, en tosiaan. Voi olla, että tauon jälkeen on tiedossa muuten uusia työhaasteitakin, mutta niistä sitten tuonnempana. Yksi haaste kerrallaan! :)

perjantai 26. elokuuta 2011

Vanhan Singerin uusi elämä

Huomenisia!

Toivottavasti nämä sisustuspostaukset eivät tule jo ovista ja akkunoista ulos ;) Epäilen, että tahti kylläkin rauhoittuu tässä syksyn mittaan. Postailen kuitenkin muutaman ajakohtaisen jutun, koska ne ovat elämääni juuri nyt.

Alkuviikosta kerroin kahdesta pienestä tuunausprojektistamme. Paljastan nyt toisen niistä teille:

Vakiohuonekaluihimme on jo vuosien verran kuulunut vanha ompelukoneen jalka. Se on ollut ihan nätti, mutta emme ole pitäneet sen tummanpuhuvasta lasitasosta. Nyt, kun sisustuksemme on vaalentunut muutenkin, päätimme uusia tuon tason.

Bauhaus-myymälästä löytyi alle 20 eurolla koivuinen liimapuulevy, joka olisi ollut vaaleudessaan melko hyvä jo sellaisenaankin. Ostimme kuitenkin purnukan valkoista lakkapetsiä, jolla maalasimme levyn.

Lopputulos miellyttää minua kovasti - petsi peittää, mutta ei liikaa. Puun syyt ja kuviot näkyvät levyssä edelleen himmeästi.

Sijoitimme Singerin valkoisen sohvan taakse tuomaan kodikkuutta. Näin esimerkiksi Singerin päällä oleva viherkasvi näkyy kivasti olohuoneenkin puolelle. Samaten näky eteisestä kohti takapihaa on paljon pehmeämpi.

Jälleen kerran tuli siis todettua - vanhassa on vara parempi! :)

torstai 25. elokuuta 2011

Hoitola Glow

Hei taas!

Monet teistä pitkäaikaisemmista lukijoistani muistanevat taisteluni iho-ongelmien kanssa. Parin vuoden takainen itku ja hammasten kiristys on onneksi ainakin toistaiseksi (koputan puuta) taakse jäänyttä aikaa, sillä viimeisen puolitoista vuotta iho on pysynyt hyvänä. Samaten erittäin kalvakkaan hipiääni jääneet punaiset arvetkin (osittain myös kuopat) ovat tasoittuneet. Yleensä kärsimyksissä on se hyvä puoli, että sen jälkeen normaalit asiat tuntuvat taivaallisilta ja tuottavat suunnatonta iloa. Tämä kesänä olen yksinkertaisesti nauttinut siitä, että olen voinut mennä ihmisten ilmoille ilman meikkiä ja saada hieman päivetystä kasvoilleni. Ymmärrän myös satavarmasti paremmin akneongelmaisia ihmisiä. Tiedän ja kuitenkin toisaalta vain aavistan, kuinka syvästi pitkäaikaiset tai pysyviä jälkiä jättävät iho-ongelmat voivat vaikuttaa ihmisen psyykeeseen.

Yllätyin kovasti, kun turkulaisesta Hoitola Glow:sta otettiin jokin aika sitten yhteyttä minuun. Ilmeisesti blogosfääriin väsäämäni päiväkirjamaiset ihovuodatukset eivät olleet jääneet heiltäkään huomaamatta. Sain nimittäin tarjouksen tutustua johonkin itselleni sopivaan hoitoon. Olin tietysti aivan otettu - tiedossa olisi ihana lepotauko gradunteon lomassa! Samalla saatoin leikkiä jälleen reportteria. Pidän niin tästä vapaa-ajan ammatistani ;)

Hoitola Glow sijaitsee ihanassa vanhassa talossa aivan Turun ydinkeskustassa. Kuten alemmasta kuvasta voi päätellä, Glow:n sisäänkäynti on kävelykadulla vain kivenheiton päässä torista. Sinne on helppo tulla, sillä Turussahan kaikki bussit vievät torille ;)

Kiivettyäni sydän pamppaillen neljänteen kerrokseen, oven takana avautui pieni kaunis hoitola. Hoitolan ystävällinen henkilökunta kertoi, että heidän palveluvalikoimaansa kuuluu muun muassa kasvo-, käsi-, ja jalkahoitoja. Lisäksi Glow:ssa tehdään suosittuja minkkiripsipidennyksiä. Hoitolan yhteydessä toimii myös kynsikeskus, jossa voi hoidattaa kyntensä tai vaikkapa kouluttautua kynsiteknikoksi.

Oma toivomukseni oli, että minulle tehtäisiin jokin hellävarainen ja rentouttava hoito. Hoitolan omistaja Katja ehdotti minulle CatioVital-hoitoa, joka on ihotyypin mukaan valittava kasvohoito. Sen tärkeimpiä vaiheita ovat syväpuhdistus lämpönaamion avulla ja sen jälkeen tapahtuva tehoaineiden imeyttäminen ihon syvimpiin kerroksiin mikrovirran avulla. Lopuksi hoito sisältäisi vielä rentouttavan hieronnan eteerisillä öljyillä.

Hoito kuulosti hyvältä ja voin kertoa, että tuntui myös! Olisin voinut nukahtaa siinä rentouttavassa olotilassa... Iho tuntui hoidon jälkeen kirkkaammalta ja puhtaammalta, ja on pysynyt hyvässä kuosissa sen jälkeenkin. :)

Hoitoni tehtiin Mary Cohr-nimisen ranskalaisen ammattisarjan tuotteilla, kuten muutkin Glow:ssa tehtävät hoidot. Mary Cohr-sarjan tehoaineet pohjautuvat luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Ylipäätään Glow:n henkilökunta suosittelee kokonaisvaltaisen ajattelun omaksumista ihonhoidossa - parhaan tuloksen saa, kun käy ihonhoidossa kerran kuukaudessa ja käyttää tämän lisäksi laadukkaita kotihoito tuotteita.

Kiitän Hoitola Glow:n väkeä antoisasta iltapäivästä ja toivon, että tästä Turku-vinkistä on teille lukijoilleni hyötyä :)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

maanantai 22. elokuuta 2011

Sunnuntain toiminnallisia iloja

Pää ei pysy järjissään, jollei tee välillä jotakin, missä kättensä jäljen näkee heti. Sunnuntain vietimmekin puuhaillen kaikkea, mistä pidämme kovasti.

Syysretken saalis käsitti tatteja, kanttarelleja ja puinnilta jääneitä ylijäämä tähkiä. Välillä hengähdimme kannonnokassa suklaisen evästauon merkeissä.

Kotona kanttarellit muuntautuivat herkulliseksi kastikkeeksi. Sen nauttittuamme iltapäivä jatkui Junnu Vainiota kuunnellen ja huonekaluja tuunaillen.

Miehen ykkösprojekti oli petsata eräs työtasoksi tarkoitettu liimapuulevy. Kuhan levy vain on kuivanut kunnolla, niin paljastan, mikä on aikomuksemme...

Oma projektini oli puolestaan vanhan maalin rapsuttaminen pikkupöydästä. Kuvassa on kylläkin mieheni, kuten varmasti jo päättelittekin ;) Pinnan työstäminen osoittautui varsin terapeuttiseksi. Eipä pitkäaikaisen aikomuksen toteuttamiseen mennytkään kuin kymmenisen vuotta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan - oma takapiha helpotti muutenkin toteuttamista roimasti!

Yleensä työkaudella sunnuntaini ovat kuluneet lähinnä oppitunteja valmistellen. Ette arvaa, kuinka nautinnollisilta sunnuntai voi tuntua näin vietettynä!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

60-lukuinen pikkumekko ja ikäkriisin poikanen

Joskus on kokeiltava jotakin oman mukavuusalueen ulkopuolelta, jotta ymmärtäisi palata siihen, mikä itselle sopii parhaiten. Puhun nyt pukeutumisesta, enkä esimerkiksi uusien haasteiden kohtaamisesta elämässä. Silloinhan on ihan hyvä rikkoa aika ajoin entiset kaavat ja tottumukset. Sen sijaan pukeutumisessa pitäisi ymmärtää, mikä itselle sopii parhaiten.
No, minä tiedän, etteivät lyhyet minimekot sovi minulle parhaiten. Paras mitta olisi polven peittävä. Olen jalkani perinyt isoisältäni Veikolta, joka oli harvinaisen alapainotteinen raavaaksi mieheksi. Reittä ja lantiota löytyi enemmän kuin monelta naiselta ;) Nuorempana ihmettelin muutenkin, että miksi monilla naisilla on niin heiveröiset polvet, miten he oikein selviävät tästä maailmasta vammoitta? Meidän perheemme naisilla oli kaikilla nimittäin hyvät vankat polvet :D

Vasta myöhemmin minulle valkeni, että taisimmekin muodostaa vähemmistön. Miehenikin mielestä minulla on harvinaisen isot polvet muuten melko pieneksi naiseksi ( ja tämän hän sanoo ihan rakkaudella pitäen minua kauniina). Muutenkin ymmärsin, että pienet polvet taitavat olla esteettisesti kauniimpia...

No, elämä on liian lyhyt murehtiakseni vankkoja polviani. Tässä kolmenkympin korvilla halusin kaiken lisäksi vielä testata, miten muodikas minimitta näin kesälämpimillä minulle istuu. Kun kuvat ottaa oikein edukkaista kulmista, niin näyttäväthän nuo jalatkin ihan ok:lta. Tiedän kuitenkin, ettei tämä tyyli ole minulle se paras.

Palanenkin pian syksyisiin tummiin sukkiksiin ja hieman pidempiin helmoihin. Ei se kolmenkympin ikäkään kai mikään maailmanloppu ole, eihän?

lauantai 20. elokuuta 2011

Miksi muutin maalle...


Äärettömän kaunis lenkkipolku. Se oli eräs syy, miksi muutin maalle. Syksyn pimenevinä iltoina otan kylläkin miehen matkaan...

Ps. Onko jollakin toisella ollut ongelmia blogilistan päivitysten suhteen tällä viikolla?