keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Asu se on eilinen ja päivä tämäkin...

Minulla on ollut taas rytmihäiriöitä (siis ihan oikeita). Niitä on esiintynyt lukioajoista lähtien. Ne lisääntyvät yleensä stressaavan elämäntilanteen yhteydessä. Tiedän todennäköisimmän syyn: En ehdi korjata kokeita, en jaksaisi suunnitella tunteja. Olen kykenemätön toiminaan. Telkkari suoltaa päivittäin muuttuvia uutisia liittyen euroalueen kriisiin. Koen itseni lähinnä tyhmäksi. Haluaisin vain käpertyä viltin alle kuuntelmaan uutta Nightwish-albumia. Saattaahan nuo rytmihäiriöt tietysti aiheutua tuosta kyseistä levystäkin ;) Mies sanoi, että mene ulos ja sitten ajoissa nukkumaan. Viisaita neuvoja.

Pahoittelen siis, etten jaksa kommentoida tänäänkään niin s-postiviesteihin kuin teiltä tulleisiin kommentteihin.

Nyt ulos. Sitten nukkumaan. Huomenna alkaa joulukuu ja on mieheni ja minun kymmenvuotispäivä. Taidan ostaa miehelle pähkinäsuklaata. Sitä en allergikkona ehdi tuhoamaan ennen huomista ;) Ah, miten romanttista. Pitäisiköhän ostaa olutta ja silliäkin hänelle (kun en niitäkään käytä) ?

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tildan kirjasuosikkeja

Iltaista!

Tein joskus aiemmin tässä blogissa jonkin verran kirja-arvioita. Sittemmin touhu on jäänyt useammastakin syystä. Ensinnäkin elämäni valtasivat gradukirjat. Tunsin syyllisyyttä, jos tartuin romaaniin. Toisaalta en ole vuoteen edes jaksanut lukea mitään erityistä. Riikka Pulkkisen kirjan "Totta" sentään luin, mutta lukuprosessin aikana lähes joka blogissa puhuttiin kyseisestä teoksesta, joten en viitsinyt aiheeseen enää tarttua. Lisäksi koen jotenkin suurempaa rimakauhua kirjoittaa kirja-arvosteluita. Haluaisin tehdä ne hyvin, mutta siitä seuraa se, että niiden tekemiseen saattaa upota (ja upposikin)pari kolme tuntia aikaa. Vähän liikaa opettajan arjessa. Niinpä ne ovat jääneet.

Koska minulta aina välillä kuitenkin kysellään kirjavinkkejä, päätin nyt viimein listata muutaman teoksen, jotka ovat jättäneet jonkinlaisen jäljen minuun. En ala sen syvemmin niitä tässä analysoimaan. Ehkä sitten joskus jaksan niistä tarkemmin kirjoitella.

Olkaa hyvät, tässä Tildan lista. Tämä ei ole mikään top ten, mutta kuitenkin:


1. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun. Itkin ja luin. Teos on täydellinen. Tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa itse! Ehkä osittain siksi, että samaistuin päähenkilöiden kokemuksiin tietyllä tasolla.


2, Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Itkin ja luin. Kirja ihmisyydestä. Kuvaus inhimillisyydestä. Tätä olen jakanut historian ja yhteiskuntaopin ylimääräisenä stipendinä.

3. Leena Lander: Tummien perhosten koti. Mielestäni Landerin paras romaani. Arkea ja maagisuutta samasssa paketissa.



4. Joyce Carol Oates: Blondi. Jokaisen Marilyn-fanin absolut-listalla. Minä rakastan niin Oatesin tapaa kirjoittaa; varsinkin hänen lauserytmiään!

5. Erik Wahlström: Tanssiva pappi. Kaikki ei ehkä tykkää, mutta TIlda tykkää. Ihan loistavaa historiallista humööria ;) Pölyt pois kansakunnan kipsipatsaiden päältä - soppii aloittaa vaikka kansakoulun isästä Uno Cygnaeuksesta! Lue lisää täältä.

6.Mika Waltari: Appelsiinin siemen. Luettu nuoruuden hurmassa lukioiässä. Kertoo 1930-luvun sykkivästä Helsingistä.

7. Rakel Liehu: Helene. Olisikohan Liehu Suomen Oates? Ihana, mutta surullinen. Ihailen Liehun tapa kirjoittaa yksinäisestä ja vanhenevasta Schjerfbeckistä.


8. Isaac Bashevis Singer: Moskatin suku. Loistava, vaikkakin rönsyilevä sukusaaga juutalaisista 1900-luvun alkupuolen Puolasta.

9.
Herman Hesse:Arosusi. Räjäytti jollakin tasolla abitytön sielunmaiseman. Pitäisi vissin lukea uudestaan, että muistaisi taas, että miten ;)

10. Riikka Pulkkinen: Totta. Uusimpia hyviä. Kaunista, yksinkertaista kieltä.

Ja se ekstra on...

Sofi Oksanen: Puhdistus. Lue lisää täältä.

Ps. Mitä sinä suosittelit minulle ja tämän blogin lukijakunnalle luettavaksi tämän listan perusteella?

kuvalähteet: Singer Honkasalo, Hosseini ja Oates,

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Joulun avaus

Ulkona ei kovin jouluiselta näytä. Joulutunnelmaan virittäytyminen on kuitenkin mahdollista oikeiden tunnelmanvirittäjien avulla: koti täyteen kynttilöitä, kuppi kuumaa kaakaota tai glögiä kätöseen sekä avaamalla vuotuisen jouluradiokauden. Suosittelen viimeisintä kaikille, myös ulkomailla asuville suomalaisille :)


Oikein hyvää ensimmäistä adventtia siis kaikille! Jos minusta ei puoleen viikoon kuulu mitään, se johtuu töiden ruuhkautumisesta - koeviikon koepinot on hoidettava viikossa alta pois samalla, kun uudet kurssit pitäisi aloittaa kunnialla. Näihin kuuluu mm. Eu-kurssi, jota onkin taas niin mukava opettaa. Voisi oikeastaan pelata talouskriisibingoa arvuutellen, että kuka/mikä/ken putoaa seuraavaksi. Vuorossa voisi olla vaikka Italia-Unkari-Ranska-musta hevonen-Öö-eurojärjestelmä-Olli Rehn-Euroopan unioni...?

Nyt kaikkia hus glögiä keittelemään. Minä jatkan koepinon kimpussa...

torstai 24. marraskuuta 2011

Uusia kutkuttavia blogeja?

Ystäväiset,

haluaisin jälleen hieman päivittää blogilistaani. Toivoisin löytyväni uusia kutkuttavia blogituttavuuksia. Sellaisia tildamaisia joko älyllisesti tai visuaalisesti koukuttavia (mieluiten tietysti sekä-että) ihanuuksia...

Oletko sinä törmännyt sellaiseen tai pidätkö kenties sellaista?

Metsästän edelleen myös sitä ihaninta, inspiroivinta tyyliblogiakin... Oletko sinä löytänyt sellaisen, jonka parissa kenties Tildakin voisi viihtyä?

Mukavaa päivänjatkoa :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Eräs unelmien täyttymys

Birger Kaipiaisen sinivihreä "Ken kiuruista kaunein" - tämä on täyttä rakkautta ensi silmäyksellä...

Sitten joskus, kun liisterit ovat kunnolla kuivuneet, näette makkarin hieman fiinimpänä :)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

tiistai 22. marraskuuta 2011

Sinistä taikaa ja lämmin kutsuva koti

Tänään oli taas niitä päiviä, jolloin ihminen ei voisi väsyneempänä töistä kotiin palata! Mutta onneksi on KOTI. Oma suloinen koti, jonka voi muokata tunnelmalliseksi turvapaikakseen ankealta maailmalta (lue ulkoilmalta).

Pienet led-valaisimet voi esimerkiksi virittää keittiön kaappien päälle luomaan tunnelmaa...


Jokailtaisiin traditioihini kuuluu myös ikkunan paperitähden ja synttärilahjaksi saamani Pentikin lyhdyn sytyttäminen. Kylläpä vain pienet asiat voivat tuntua välillä hyvinkin lohdulliselta kiireisessä arjessa...


Keittiön hyllyllä möllöttelee myös eräs uusi ihastuksemme aihe, nimittäin lähi (K-)kaupan leimoilla hankittu sininen Taika-kulho. Saimme sen vahingossa 50 % alennuksella, vaikka sen vissiin piti olla vain 30 prosenttia . Kaikki muut tuotteethan voi hankkia 50 % hintaan, jos leimoja jaksaa tässä joulun alla metsästää. Emme ole aiemmin keränneet Taika-sarjaa, mutta totesimme sinisen sopivan mukavasti vaaleiden vekkiemme (Pentik) kanssa, joten ainakin tuo jättikulho tuli nyt hankittua.

Päivän työasu oli puolestaan tämän näköinen:

Kaikki vaatekappaleet on nähty blogissa aiemminkin, mutta tällä kertaa syntyi sitten tämän näköinen kombinatsiooni ;)

Gina Tricotin villainen rintarossi on muuten jo parin vuoden takainen lempparilöytöni :) Toivottavasti jaksatte (?) lueskella ja katsella näitä samoja vaatevalintoja. Minä olen nimittäin bloggari, jolla on rajallinen vaatevarasto :)

Mukavaa illanjatkoa!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Vale-Eeva, kuormastaan syöviä lampaita ja muita ajan ilmiöitä


Nyt, kun valeopettajuus alkaa olla kohdallani väistyvä ilmiö, on vissiinkin aika lanseerata jokin uusi valeilmiö, ettei valheellistunut minäkuvani vain saisi (kenties valheellisia) vierotusoireita. Viikonloppuisia asukuvia tuijotellessani kuvittelin ainakin hetken näyttäneeni Eeva Kolulta - ilmiö (eikä lainkaan valheellinen) muuten hänkin.

Näkökulma asiaan on tietysti yksin minun, sillä eihän teistä lähes kukaan ole edes nähnyt nassuani. Se on näitä valheellisen anonyymiyden ongelmia. Asiaan saattoivat toisaalta vaikuttaa myös uudet pokat, jotka taannoin hankin. Tietysti saatan ihan vain huijatakin teitä - täyttä puppua siis koko tämä postaus.

Ja loppuun vielä Herra Råtan sanalasku:

Mistä tietää olevansa ylempää faunaa?

- Kun näkee naapurin istuvan ateriansa päällä.

Näitä kuvia ei sentään lavastettu!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Kukushka

Tyttö kääntyi katsomaan taakseen. Hänen silmänsä tavoittivat horisontissa ukkosensinisen pilvilaivueen, joka vyöryi yhä lähemmäksi imaisten vaaran toisensa jälkeen rauhattomaan syleilyynsä. Vastarannan rinnepellot ja järvenselkä tummenivat ja sumenivat myrskynsilmän saavuttaessa ne. Kun salaman välähdys viilsi taivaankannen kahtia, palautui tytön mieleen viimein myös äidin käsky ajaa lehmät sisään viipymättä, jos ukonilma yllättäisi.

Niitylle ehdittyään tytön paita oli jo läpimärkä. Kosteat palmikot heiluivat puolelta toiselle hänen taistellessaan veräjän salvan kanssa. Se olikin tiukempi kuin tyttö oli luullut. Huulet yhteen puserrettuina, rystyset valkoisina hän ponnisti hennon vartensa kaikki voimat ja sai portin lopulta auki.

- Kui Mansikki, kui Mielikki, kui Sonnikka! Tule kottiin sie sielt!

Karja tuli kuuliaisesti veräjälle. Muutama mylväisi pelokkaasti ja pyöräytti mulkosilmiään. Tyttö taputti yhtä rauhoittavasti. Ei hänkään ukkosesta välittänyt. Nyt se tuntui kuitenkin lisäävään voimaansa huomattavasti: tuuli iski voimallaan jo miltei kumoon. Sade tuli viistoina piikkeinä vasten kasvoja. Navetalle asti kuitenkin päästiin ja karja oli lopulta turvassa. Tyttö raapaisi tulitikkua ja sytytti lyhdyn.

Maalattian ja lannan tuoksu tuntuivat rauhoittavilta. Eläimet ääntelivät matalalla, hiljaisella äänellä, ja ukkosen möyryntä tuntui loitonneen kaukaiseksi kuminaksi. Sade rummutti tasaisesti peltikattoon. Tyttö käpertyi pahnakasaan navettakissa sylissään. Täällä tuntui turvallisemmalta kuin tummassa, autiossa tuvassa. Kotiväki tuskin saapuisi kirkolta ennen kuin ilma selkenisi.

Vieras ääni havahdutti tytön. Aluksi hän kuvitteli, että perhe oli palannut jo reissusta, mutta ei sittenkään. Navetan pimeässä näkökyky sumeni, mutta kuulo terästyi. Pehmeästi sihahtaen ässää lausuvat miehet keskustelivat pihamaalla. Heitä oli selvästi useampi. Puhe oli vierasta kieltä, mutta tytöllä oli aavistus - naapuritilalla vähän aikaa oleskellut sotavanki oli puhunut samalla tavalla. Lapsen pientä ruumista kouraisi sisältä; pelko tuntui lamaannuttavan niin mielen kuin toimintakyvyn. Suomusalmella ne olivat tappaneet kuulema neljä perhettä, pienet vauvatkin. Armoa ei annettu, koska suomalaiset olivat olleet niin pirun uppiniskaisia. Hädissään tyttö teki ristinmerkin.

Äänet hajaantuivat ja yksi niistä lähestyi navettaa. Tyttö kierähti mekaanisesti pois pahnoilta ja hivuttautui ulos sivustan lantaluukusta. Sen enempää miettimättä tai sivuille vilkuilematta hän juoksi läpi kirvelevien nokkosten. Hänen oli pakko luottaa pimeyden suomaan turvaan.

Metsän laitaan päästyään tyttö kiipesi tottuneesti pihlajaan. Kotipuu oli hänen oma linnunpesänsä; suojapaikka, jonne lapsi oli usein kiivennyt haaveilemaan. Oksien lomasta avautui epätodellinen, unenomainen painajaismaisema: tunkeilijat kulkivat ympäriinsä palavien soihtujen kanssa. Pian pienet palonalut roihusivat jo komeina rovioina vasten tummanpuhuvaa korpimaisemaa. Enää ei satanut, tuskin tuulikaan. Vesipisaroilla kuorrutetut kasvit höyrysivät. Navetan luona tuntemattomat tunkeilijat teurastivat lehmiä.

Puna-armeijan vänrikki Ivan Sergejevitš istahti alas ja tuijotti eteensä. Hän oli juuri palannut seitsemänneltätoista tiedusteluretkeltään Suomen rajan tuntumasta, eivätkä muistot suostuneet jättämään häntä rauhaan. Partion tarkoituksena oli ollut selvittää vihollisarmeijan liikkeitä luoteisella rajaseudulla, mutta samalla oli tehty myös paikalliseen väestöön kohdistettuja iskuja. Erityisesti Sergejevitšin mieleen oli jäänyt erään syrjäisen maatilan tuhoaminen. Paikka oli ollut tyhjä, sillä väki oli ilmeisesti ollut jossakin kyläilemässä. Tilalta lähdettäessä hän oli kuitenkin nähnyt pienen hennon tytön istumassa pihlajassa. Sergejevitš oli kohottanut kiväärinsä ja ampunut. Tyttö oli pudonnut puusta kuin kukushka, käki.

Kuvalähteet: sana.fi ja mtv3.fi

torstai 17. marraskuuta 2011

SmartPOST

Torstaista kaikille!

Oletteko vielä kuulleet postin uudesta SmartPOST-automaatista? Minä en ollut ennen kuin Itellalta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin, josko haluaisin käydä hakemassa itselleni paketin vekottimen uumenista. No, kukapa sitä osaisi paketista näin pikkujouluaikaan kieltäytyä ;)

SmartPOST-pakettiautomaatti on tosiaan uusi helppo tapa lähettää ja vastaanottaa paketteja. Kyseisellä laitteella voit lähettää paketin toiseen automaattiin tai mihin tahansa postiin ja maksaa lähettämisen helposti sirukortilla. Pakettiautomaatit sijaitsevat keskeisillä kauppapaikoilla ja ovat käytettävissä viikon jokaisena päivänä. Kirjeitä automaatilla ei voi lähettää, mutta esimerkiksi verkkokaupasta ostettuja tuotteita voi taas palauttaa.

Itse päätin noutaa pakettini Itäharjun Prisman yhteydessä sijaitsevasta automaatista. Kun tekstiviesti saapui, hurautimme katsomaan, miten kapistus käytännössä oikein toimii.

Itse laite näyttää tältä. Kun paketti on valmis noudettavaksi, saa asiakas tosiaan matkapuhelimeensa lokeron avainkoodin sisältävän tekstiviestin. Avainkoodi näppäillään pakettiautomaatilla, lähetys maksetaan, jos sitä ei ole vielä maksettu ja lähetyksen saa lokerosta sen avautuessa.

Mahtaakohan toimia? Syötetäänpä koodi ja testataan!


Kuului pieni naks, ja joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeni ;)

Mitä minä sitten hyödyin tästä pienestä kokeilusta?

Sain suun makeaksi ja postimerkkiarkin. Tänä vuonna täytynee siis ryhdistäytyä joulukorttirintamalla :)

Toivottavasti jollekulle oli hyötyä tästä pienestä vinkistä esimerkiksi tulevien joulupakettipostitusten suhteen. Lisäinformaatiota moniin kysymyksiin löytyy täältä. Lähimmät SmartPOST-pisteet taas täältä.


Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Nuttura, huopahamonen ja vuosikertakengät

Tänään mennään pelkällä päivän työasulla. Päälläni oli sekä vanhaa luottokamaa että uudempaa, jonka halusin nostaa uudestaan parrasvaloihin.

Elloksen musta taskullinen huopahame on käytössä neljättä työvuotta. Olen todennut sen erittäin käyttökelpoiseksi talvikauden työhameeksi. Koru on vähintään yhtä vanha ja barokkinen neulenuttu viime vuodelta. Korkkaamattomat 70-luvun nahkakengät ovat taas löytö syyskuisesta vintage-tapahtumasta. Ne ovat ihan älyttömän hyvät jalkaan! Nutturasta sen verran, että siitä tulee joka kerta hieman epätasainen, mutta pöyheä. Kokeilepa puolipitkiin hiuksiin, jos sinulla on kymmenisen minuuttia ylimääräistä aikaa aamuisin - tee ilmava ponnari ja käännä hiusosioita tasaisesti pinneillä sisäänpäin. Lopuksi viimeistele lakalla. Voit käyttää hiuspuuteria tai muuta pahan päivän hiustuotetta mahdollisimman tuuhean vaikutelman aikaansaamiseksi.


Eipä muuta tällä kertaa!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Pokat pitää

Elämääni saapui sulostuttamaan (ja terävöittämään) kahdet uudet silmälasit. Voi että, olen onnellinen ja tyytyväinen! Olin nimittäin perin kyllästynyt ja tyytymätön vanhoihini, ja sitten paljastui vielä se fiasko, että mokomat oli tehty ihan väärillä arvoilla.


Olen tuntenut itseni oikeasti paljon hehkeämmäksi, mieskin sanoi, että silmät tulevat paljon paremmin esille. Pystyn nyt suhtautumaan tähän piilokarsastajan pakkopullaan myös paljon neutraalimmin, kun lasit menevät ihan asusteesta :) Pidän molempien kaksivärisyydestä - vaaleanpuna-lohenkukertavan-liilat ovat kuin ihoani vasten tehdyt ja sinimustilla nördeillä saa sitten pientä teatraalisuutta aikaan ;) Eräs oppilas kysyikin tänään, ovatko lasit oikeat vai imagosellaiset. Uuh. En oikein edelläänkään sulata imagolaseja! Mielestäni lasit ovat lääkärin määräämä lääke, ei mikään keino näyttää älykkäämmältä tai trendikkäältä.


Nuutuneen päivään toi piristystä myös gradukassi sisältöineen. Ihan loistava tempaus antaa kylkiäisenä pinkki kangaskassi! Kluutille siitä pisteet ;) Ihan putkeen suoritukseni ei mennyt, kun menin tarjoamaan graduja suoraan laitokselle tiedekunnan sijaan. Tätä yliväsymys teettää. Eli aivan maalissa Tilda ei ole vielä, mutta eiköhän se loppusuora jo häämötä :)

Kiitos kaikille tuhannesti gradunpainatusvinkeistä ja muista viime aikoina runsain määrin tulleista kommenteista. Olette kultaisia! Vastaan valituille, kunhan tämä tästä tasaantuu.

Öitä!

Ps. Huomioikaapa viimeisetkin tuo ikäjakaumautelu ;)

maanantai 14. marraskuuta 2011

Oho

Tämä on ihan hullua. En osaa suhtautua tilanteeseen lainkaan. Epäilen tehneeni jonkin virheen. Lähetin ihan varmasti väärän tiedoston painoon. Ainakin se lähti aivan liian vaivattomasti. Mitä tämä nyt on?

Vapauttako?

torstai 10. marraskuuta 2011

Komerobloggaamisen aatelia

Hei te kaikki suloiset uusmedioiden yltiöpäiset ystävät (kuulostanko kenties Anna Perholta Radio Aallon kolumnistina?)!

Jokainenhan haluaa olla oman elämänsä Edison tai vähintään yhden kantavan älynväläyksen kantaisä/ -äiti. Joku keksi muinoin pyörän, toinen taas vuosituhansia myöhemmin multimedia- ja mobiilipalveluominaisuudet sisältävän pienen kannettavan laitteen. Kolmannen kuningasajatus oli puolestaan yhdistää ooppera ja raskaampi musiikki (ok, viimeinen lempparibändiviittaus sitten tällä viikolla...). Sitten joku keksi perustaa vaateblogin. Se oli menoa meille naisille. Enää emme sano elävämme pelkistä naisten lehdistä - vaan blogeista ja naistenlehdistä ;)

Jotta saisin itseni tungettua tähän kunnianarvoiseen listaan, voinen esitellä itseni Suomen varteenottavimmaksi varastokomerobloggaajaksi. Hehkeän aivoitukseni taustalla oli piristää tylsäksi perustyöksi tituleeratun opetusalan naisvaltaista ammattikuntaa muistuttamalla, mikä mahtava tilaisuus meillä on ammatissamme pukeutua lähes miten lystäämme. Moni sisko on meille kuulkaa kateellinen ;)


Tämä haastava harrastukseni ei perustu millekään hienosäädölle. Tässä ei komeilla digijärkkäreillä (minnekäs piilottaisen sellaisen mötikän tunneilla?), ei turhaan mietitä edukkaimpia poseerausasentoja tai kuvakulmia. Tämä lennokasta touhua! Kun rikostoverini saapuu opehuoneeseen, hiippailemme vaivihkaan viereiseen varastoon (jos muita ei ole läsnä) ja nappaamme pari näpsyä. Jos vararikostoveri on paikalla (kuten tänään) pyydän vain muutaman otoksen. Tänään neljästä näpsystä kolme päätyi tähän postaukseen.

Jaksan ihmetellä, miten näin surkeilla kuvilla varustettu blogi jaksaa sinnitellä blogilistalla kahdansadan paremmalla puolella. Tätä blogia ei ole nimittäin ainakaan kuvien laadulla pilattu ;)

Mutta suoraan sanottuna, juuri tästä (komero)syystä näitä postauksiakin syntyy. Päivän asu on se runko, jolle myös muut oheishöpinät perustan. Ehkäpä samalla pystyn välittämään, kuinka lennokasta, mielikuvituksellista ja LUOVAA opetustyö on. Kaukana yksitoikkoisuudesta tai tylsyydestä! Pidän itseäni paikoin enemmän näyttelijänä kuin opettajana. En tiedä, elänkö omassa mielikuvitusmaailmassani, mutta ainakin minulle tämä työ on välillä hyvin inspiroivaa. En tiedä, tuntisinko näin, jos olisin jonkin toiseen aineen opettaja. Olen luonut historiasta oman pienen universumini ;) (Tästä olisi tietysti kiva lukea ajatuksia, inspiroiko sinua opetustyössä juuri oma opetusaineesi vai onko motivaattorina jokin muu syy...) Tietysti vastapainona on muistettava, että opettajan työ on palveluammatti, jossa oppilaslähtöisyys on kaiken a ja o. Monipuolista ja haastavaa, vai mitä ;)

Päivän asu:

neuletunika - Your Face

vyö -H&M

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Storytime

It was the night before,
When all through the world,
No words, no dreams.
Then one day,
A writer by a fire
Imagined all of Gaia
Took a journey into a childless heart...

A painter on the shore
Imagined all the world
Within the snowflake on his palm
A dream of poetry,
I'll tell is over Cutting in,
Falling back in to the stars...

I am the voice of never, never land,
The innocence of dreams from every man,
I am the empty grave of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear

I am the journey,
I am the destination,
I am the whole mad tale
That grieves you
Away to taste the night,
Free and loose we fly!
Follow the madness,
How do you know what's real?

Imaginarium, a dream emporium!
Caress the tales
And they will read you real
A storyteller's game,
Inside he flicks the gate
The calling heart
Is a limitless chest of tales...

I am the voice of never, never land,
The innocence of dreams from every man,
I am the empty grave of Peter Pan,
A soaring kite against the blue, blue sky,
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real,
Every memory that you hold dear

I am the voice of never, never land,
The innocence of dreams from every man,
Searching heavens for another earth...



Onpa ihanan onnellista Nightwish-musiikkia! Oikein kunnon hevi-ABBAA :D Holopainen näyttää päässeen pahimmasta ahdistuksestaan. Jos bändin hittibiisi on näin kohtuullinen, niin mitä voikaan odottaa albumilta. Nightwishin musiikin kohdalla nimittäin hitti on usein albumin heikoin lenkki ;) Onneksi albumi ilmestyy jo kuun lopussa ja elokuvasta pääsee nauttimaan ensi vuoden puolella - siitä musiikkivideo tarjoaa näköjään jo pieniä maistiaisia :)

Ps. Lupaan, ettei blogini muutu pelkäksi nightwisheilyksi, sinkun ilmestyminen oli vain minulle henkilökohtaisesti tärkeä hetki :)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Valittaminen kannattaa aina - ja muuta mukavaa ;)

Yritin kyllä kaikkeni viikonloppuna - tai ainakin melkein, mutta eipä se gradu vieläkään painoon päässyt. Jouduin lopulta sunnuntai-iltana toteamaan, etten ole kone, ja jos kahdeksan tunnin viikonlopputyöpäivät eivät riitä, niin ei haittaa, jos tekele päätyy painoon vasta viikon päästä. kiitos vain serkulle oikolukumaratoonista. Aloin kyllä epäillä itselläni lukihäiriötä paljastuneen virhemäärän vuoksi. Mutta nyt on hyvin syynätty työ!


En todennäköisesti ehdikään joulukuiseen publiikkiin, mutta tarvitsin viikonloppuna edes vähän hengähdysvaraa. Takana oli kohtuullisen raskas työviikkokin. Nyt gradusta on lopultakin jäljellä enää vain esittelytekstin kirjoittaminen, pientä alaviitteiden korjailua ja sivunumeroinnin säätämistä, joista eniten pelkään muuten tuota viimeistä. Se on kuulema hankalaa! Mikä olisi sinun vinkkisi? Pitääkö laatia kaksi erillistä tiedostoa -toinen leipätekstille ja toinen dispositiolle? Hoidan nuo säätöjutut kuitenkin vasta sitten, kun mies palaa ulkomaantyömatkaltaan. Sitä ennen täytynee keskittyä vain arjen pyörittämiseen oppitunteineen. Onko kenelläkään muuten vinkkiä, missäpäin Turkua kannattaisi sidotuttaa gradu ja voiko sivut tulostaa siellä samassa paikassa?


Sitten työasiaa...Välillä jaksan ihmetellä, kuinka työpäivät ja oppitunnit voivat mennä eri päivinä ja eri valmistelumäärillä aivan vastakohtaisesti. Tänään tunnit menivät kuin vettä vaan (no lakitieto on hieman eri asia edelleen), enkä hirveästi edes suunnitellut niitä. Tähän ei yksinkertaisesti ole mitään yleispätevää kaavaa! Aamulla nukuin kaiken lisäksi vielä pommiin, eikä suunniteluvaraa jäänyt ;)

Sain muuten mukavan ratkaisun viimeviikkoiseen silmälasiharmitukseeni - lasini oli tosiaankin tehty päin honkia. Koska olen hankkimassa uusia silmälaseja jo muualta, liike lupasi korvata vahingon ehdotukseni mukaisesti teettämällä viime kesänä hankkimiini aurinkolaseihin linssit omilla vahvuuksillani. Eli kaikki meni lopulta paremmin kuin hyvin. Valittaminen kannattaa aina!


Päivän asu:

mekko - vintage

kengät - Vagabond

koru -vintage

ps. Äh, en keksinyt mitään kappaletta loppuun, kun soitan tällä hetkellä ripiitillä vain yhtä tiettyä, jota ei voi vielä tänne ladata ;)

ps 2. Lauloin tänään jääkärimarssia tunnilla, kun netti ei toiminut. Aika rohkeeta, eiks vain :D

ps.3 Laitoin tuohon sivupalkkiin taas uuden kyselyn, näin kovin utelias minä teidän suhteenne olen ;)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Uutta Nightwish-materiaalia odotellessa

Myöhäisiltaa!

Unohdin torstaisessa listassani mainita vielä yhden asian, mitä odotan kovasti - nimittäin Nightwishin ensi viikolla julkaistavaa uutta sinkkua sekä tietysti loppukuusta ilmestyvää levyä. Niitä odotellessa ajattelin koota tänne blogiini muutaman lempparin bändin aiemmasta tuotannosta.

En ehkä ole bändin tyypillisin fani, mutten toisaalta tiedä, onko sellaisia olemassakaan. En kuitenkaan ole mikään hevin suurkuluttaja eikä Nightwish mielestäni sitä olekaan, vaikka Tarja Turusen aikana bändin musiikkia kutsuttiin sinfoniseksi tai melodiseksi metalliksi. Minulle Nightwish on oikeastaan keino käsitellä tunteita, ja toiset näistä tunteista ovat synkkäsävyisempiä kuin toiset.

Jos et tunne bändiltä kuin ne muutamat hittibiisit, niin tässä mahdollisuus tutustua bändin musiikkiin hieman laajemmin:

1. Bless the Child on klassinen Nightwish-biisi, sinfonista metallia. Tuomas Holopaisen sanoituksissa vuorottelee usein toivo ja epätoivo ja Century Child-levyllä monet kappaleista käsittelivät viattomuuden menettämistä.



2. Kuolema tekee taitelijan on Nighwishin harvoja suomenkielisiä kappaleita. Se on myös kappale, joka saa suomen kielen kuulostamaa todella kauniilta! Minusta kappaleessa on myös jostain syystä vanhahtavaa kansallisromanttista tunnelmaa.



3. Tuomas Holopaisen musiikille on tyypillistä myös elokuvamaisuus. Hän onkin kertonut pitävänsä musiikillisina esikuvinaan muun muassa Vangelista ja Hans Zimmeriä, joista jälkimmäinen on säveltänyt musiikkia ainakin elokuviin Gladiator, Inception, Pirates of Caribian, Batman Begins ja Viimeinen Samurai. Poet and the Pendulum on toistaiseksi uusimman Nightwish-albumin järkälemäinen teos, jossa elokuvamaiset elementit tulevat hyvin esille. Se on myös Holopaisen henkilökohtaisin kappale, sillä se syntyi Tarja Turusen erottamisen jälkeisissä melankolisissa ja synkissä tunnelmissa.



4. Ever Dream on mielestäni yksi kauneimmista täyttymystä vaille jäänyttä rakkautta kuvaavista lauluista...



5. Come Cover Me on toinen ihana rakkauslaulu...



6. Holopainen on kuvannut olevansa myös eskapisti. Hän on muun muassa suuri Walt Disneyn tuotannon ihailija. Eskapismi on läsnä voimakkaasti myös Nightwishin musikiissa ja Holopaisen lyriikoissa...



7. Silloin, kun oikein harmittaa, voi kuunnella sitten tätä...



8. Loppuun vielä se parempi versio Sleeping Sunista. Se on minulle rakkain Nightwishin tunnetuimmista kappaleista.



Mitkä ovat sinun Nightwish-suosikkisi?

torstai 3. marraskuuta 2011

Muutama iloinen asia

Iltaista!

Luulen, että viikonlopuksi Turun Tildaa kohtaa pieni blogitauko, sillä G on nyt saatava kuntoon. En ole pystynyt puristamaan itsestäni kaikkia mehuja tässä työviikon aikana, joten viikonloppuhommiksi menee. Kaiken kukkuraksi tajusin vasta äsken, että vuorossa on pyhäinmiesten päivä, joten eihän mikään, kuten yliopiston kirjaston lukusali ole auki. Uhups. Muutamien lähdeviitteiden selvittely jää sitten maanantaiksi...

Koska tauko on realismia, listaan tänne blogiini viikonloppuluettavaksi muutaman sellaisen kivan jutun, jotka ovat piristäneet minua, tai joiden odotuksesta saan voimaa näinä marraskuun pimeinä viikkoina:

1. Ikea-retken ihanuudet

Käväisimme tosiaan viime viikonloppuna Ikeassa. Mukaan tarttui lähinnä hyödyllistä, mutta myös muutama kaunis ja hyödyllinen juttu kuten kankaalla päällystetyt cd-rasiat (kuvassa alla) ja pajukorit. Jälkimmäisiä ajattelin aluksi ulos kanerville, mutta ne olivat niin kivat, että saivat luvan jäädä sisätiloihin.

2. Karttuva joululehtikokoelma

En tarvitsisi oikeataan mitään muuta hömpäluettavaa kuin maalaisunelmat. Oliviankin tilauksen voisin ennemmin lakkauttaa. Olen säilyttänyt jokaikisen numeron, ja etsin viikko sitten tulleen ihanuuden kaveriksi myös aiempien vuosien joulunumerot ...

3. Tulevat tapettitalkoot


.. ovat sitten, kun miehelle ja apelle sopii. Odotan jo päivää, jolloin voin viimein esitellä makuuhuoneen täällä bloginkin puolella. Sängyn päätyyn tulee siis yllä oleva Birger Kaipiaisen "Ken kiuruista kaunein"-tapetti vihreänsävyisenä. :)

4. Uudet silmälasit... JEE! Toivon niiden vaikuttavan piristysruiskeen tavoin myös pukeutumiseeni .

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

kuvalähde: Tapettitalo ja Tapettitehdas Pihlgren & Ritola