keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Vastailuja kysymyksiin - Part One

Keskiviikkoista!

Tällä viikolla kokeiden korjaaminen on ollut USKOMATTOMAN jähmeää. Olen kyllä nukkunut liian vähän, liikkunut päivisin uudessa ympäristössä (mikä aina on vähän jännää) ja sitten iltaisin korjannut koeviikon satoa. Määrät eivät ole järin suuria, mutta koostuu hirvittävästä silpusta. Minulla menee hirvittävästi aikaa orientoitua jokaiseen esseevastaukseen, sisäistää sen pisteytys (mallivastaukseta huolimatta) vuoden tauon jälkeen. Korjaisinkin mieluummin esimerkiksi 30 samanlaista vastausta kuin viisi kappaletta kuutta eri kysymystä - Maybe you got my point?

Sitten edellisen postauksen satoon. Uskomaton kiitos! En ole pitänyt blogiani viime aikoina kovin valovoimaisena ja jopa harkinnut lopettamista. Tunnen itseni välillä yli-ikäiseksi esittelemään vaatteita ja urakin on murrosvaiheessa. Kiitos, että tsempasitte minua eteenpäin! Ehkäpä keksin jotakin uutta. Huomaan kyllä, että pillit pussiin-pohdinnat osuvat useinmiten niihin hektisimpiin sykleihin työvuodessa. En vain pysty olemaan huovutus-nekunteko-runoraati-blogi, ja jakson vaihtuessa luovuuden rippeetkin hukkuvat kiireeseen. Tässä blogissa taida näkyä tänä vuonnakaan itsetehttyjä piparkakkutaloja ja täydellisiä hyasinttiasetelmia. Mutta hei, ehkei minun tarvitsekaan pitää mitään kotoilublogia. Eihän elämäni edes ole kotoilua ;)


Tässä ensimmäinen satsi vastauksia höystettyä vastikään löydetyllä Stockan pallerohatturasialla :) Vastaukset tulevat aivan sekalaisessa järjestyksessä eri kysyjiltä...

Pidätkö enemmän koirista vai kissoista?
Ehdottomasti koirista. Kuka nyt kissoja sietää, jos on asunut  Herra Råtan kanssa neljä vuotta kimpassa?

Kuka on lempikirjailijasi?
 Hmmm... Vaikea valita yhtä. Syksyn aikana vaikutuksen ovat tehneet Khaled Hosseini ja Laura Honkasalo. Hosseinin teokset Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika ovat inhimillisyyden tihentymiä ja Honkasalolla on taas ilmiömäinen kyky kertoa asioita lapsen näkökulmasta.

Katsotko tv:tä ja jos katsot niin mikä on lemppari ohjelmasi?  Tämä syksynä olen seurannut lähinnä Lähinnä kahta ohjelmaa - Downton Abbeyta ja Vain elämää.
 
Ketä kuuluu lapsuudenperheeseesi? 
 Isä, äiti ja maailman paras pikkusisko!

Mihin sinä uskot?
Toivottavasti hyvyyden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden voittoon. Varsinaisissa vakaumuksellisissa kysymyksissä olen luonteeltani epäilevä Tuomas, ehkäpä kristillisellä viitekehyksellä.


Mitä blogeja luet? 
Lähinnä blogilistallani olevia blogeja ja seuraavaksi heidän listoillaan olevia blogeja. Joskus saatan innostua seuraamaan jotakin listalla olematonta blogia, mutta menee yleensä pitkä aika ennen kuin saan aikaseksi siirrettyä sitä omalle listalleni.

Onko sinulla paljon ystäviä?
On ja ei. Tuttavia, hyviäkin sellaisia on paljon. Minulla on joukko ystäviä vuosien varrelta, joiden kanssa minua yhdistää mielenkiintoinen menneisyys. Myönnän kuitenkin , että olen välillä todella huono pitämään yhteyttä. Kuitenkin kun näemme, juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Kaikista arimpia asioita kerron kutienkin vain muutamille - miehelleni, siskolleni ja muutamalle ystävälleni. Eiköhän se mene monen muunkin kohdalla näin :)


Mietitkö vaatteen eettisyyttä ostaessasi uusia vaatteita? Jos kyllä, miten? 
Tätä kirjoittaessa tunnen omantunnonpistoksen ja myönnän, että vaatteiden ostoa voisi edelleen rajoittaa. Olen kuitenkin siirtynyt mielestäni kohti parempaa. Harkitsen jo aika tarkkaan, mitä tarvitsen. Teetän lisäksi vaatteita paikallisella ompelijalla, ostan vintage-vaatteita ja muokkautan vanhoja vaatteitani enemmän tyylisiksini.



Olet joskus sanonut olevasi vähän intovertti. Miten mielestäsi sen luonteinen pärjää opettajana? Onko se vaikeaa? Mitä hyviä puolia introverttiydessä on opettajuudessa?
Mielestäni  introverttiydestä on opettajan työssä lähes yhtä paljon hyötyä kuin ekstroverttiydestä. Totta kai opettajan tulee saada suu auki ja pitää esiintymisestä. Yhtä tärkeää on kuitenkin pitää suu välillä myös kiinni ja kuunnella toista, tuntea empatiaa ja samaistua toisen rooliin. Mielestäni nämä kaksi ominaisuutta (intro- ja ekstroverttiys) ovat yhtä vallitsevia minussa. Ehkäpä introverttiys näkyy minussa siten, etten ylisosiaalisen työpäivän jälkeen enää jaksaisi lainkaan ihmiskontakteja vaan viihdyn ihan yksikseni.


Jos sinun täytyisi vaihtaa alaa kokonaan, mikä olisi se toinen unelma-ammatti? Tai minkälaisessa työssä luulisit viihtyväsi?
Voih, näitä olen joutunut ihan opintojenikin takia, vähän myös sydänverellä (meidän on pitänyt pohtia pienryhmissä mm. sitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ja ohjailleet aiempia valintojamme.) Haaveissani oli joskus kirjalilijan tai toimittajan työ. Edelleenkin vaalin ajatusta jostakin omasta kirjallisesta tuotoksesta, en vain tiedä, mikä se voisi olla. Siihen asti pidän ihan vain blogia ja opiskelen opoksi. :)


Kenen bloggaajan haluaisit tavata ja miksi? 
No tähän on vastattava ehdottomasti, että sinut, Bisquits, eikä vain siksi, että kysyit sitä. Olet niitä bloggareita, joita olen pitkään ja hartaasti seurannut ja joita edelleenkin mielellään seuraa :) 
 

Tässäpä kaikki tällä kertaa. Jatkan vastailujani joku toinen päivä. Hyviä öitä :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oon muuten ihan samaa mieltä introverttiekstroverttijutusta. Mitä kauemmin olen ollut opena, sitä enemmän olen oppinut olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Mielestäni yksi tärkeimmistä opettajan taidoista on kyky kuunnella muita. Sen jälkeen tulee esiintymiset ja muut.

t. Salla

Micci kirjoitti...

Esseevastausten arvosteleminen on kyllä enimmäkseen tosi rasittavaa, vaikka se kyllä useamman vuoden jälkeen helpottuu. Silti siinä pitää olla aina ajatus huolella mukana. Mulla on kaikki tentit sellaisia, mihin ei ole olemassa pisteytyksiä, ja suurimpaan osaan on pitänyt vain itse kehitellä ja soveltaa arvosteluperusteet. Onneksi 11 vuotta jo takana, joten rutiinit ovat hallussa. :)

P.S. Miten niin yli-ikäinen muka esittelemään vaatteita.. Höpsis, teenhän minäkin sitä ja monet minuakin vanhemmat! Mielenkiintoisempaa katsellakin monesti kuin +/- 20-vuotiaitten asukuvat. ;)