keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kierrätystä omasta vaatekaapista


Huomenisia!

Ylppärit on lähes korjattu, joten sallin itselleni pienen aamuhetken blogin parissa. Eilinen työasu päätyi melkein kirppiskassiin, mutta sitten tajusin kaksi asiaa - värikkäitä vaatteita ei keväänkorvalla voi olla liikaa ja jos joskus siunaantuu se kuuluisa siunattu tila kohdalleni, niin kietaisumekot/-tunikat ovat mitä parhaita raskausajanvaatteita. Heh, heh; siis tällaista kaukokatseisuutta ;)


Kynnet olivat kuitenkin se akuutti innoituksen lähde, syy miksi tunika päätyi ihan päälle asti!


Hallitsen mielestäni pukeutumisen niksit aika hyvin, mutta todellinen Akilleen kantapääni ovat housut. Tarvitsisin tällä hetkellä sellaiset kunnolliset ja napakat, mutta iisisti päälle solahtavat farkkulegginssit. Vai jegginsseiksikö nitä kutsutaan? Olisin valmis maksamaan sellaisista vähän enemmänkin kuin kolmekymppiä, jos edellä mainitut kriteerit täyttyvät. Olen perin kyllästynyt joustottomiin, kinkkanoihin ynnä muihin versioihin. Jalkani on toki "siankinkun" malliset, mutta luulisi, että tällaisetkin koivet jossain mallistossa huomioidaan :D

Mitä merkkiä sinä suosittelisit? Toimipa vuorostasi Tildalle tyylikonsulttina!

Mukavaa päivänjatkoa!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pinkkiä, minttua, lintuja ja silkkipaperipalleroita


Hehee! Saapuihan se Strömsö vihdoin tähänkin majaan! En tosin itse ole tuunaillut (taaskaan) mitään, vaan hyeenoin eräistä sukulaiskemuista mieheni serkkutytön kyseisen ohjelman malliin väsäämiä koristeita. Nyt ne mötköttävät olohuoneen katosta ensi hätään.


 Päivän tyyliin kuului minttukynsiä, pinkki body ja henkkamaukan lintunuttu.


Tällä hetkellä mennään arjessa hampaita kiristellen. Ehkäpä ne kissanpäivät (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa Råtan päivät) koittavat vielä joskus. Ensi hätään pieni happihyppely lienee paikallaan.

Se on morjens!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Opon opetus

Heipä hei!

Pitkään en ehdi tänään jaarittelemaan, sillä yhteiskuntaopin kokeet on korjauksen alla. Vinkkaan teille kuitenkin loistavasta Hesarin Manu-aiheisesta Teema-lehdestä.


Lehti sisältää kaikenlaista mielenkiintoista Manu-tietoutta, mutta eräs aikalaismuistelo kiinnitti erityisesti huomioni...


Näköjään ei voi koskaan tietää, kuka osoittautuu kollegaksi ja millaisia vinkkejä häneltä voi saada ammatilliseen salkkuun...Mietin vain, mahtoikohan herra Kari Tuominen päätyä kumpaankaan edellä mainituista ammateista ;)

Mukavaa sunnuntainjatkoa!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Tarinoita Suomen tasavallan presidenteistä

Yhdessä suhteessa olen patavanhoillinen hissanope. Suomen itsenäistymisvuosi on tiedettävä. Lisäksi kasiluokkalaisten on opittava tuntemaan Suomen presidentit, tietysti aikajärjestyksessä. Asiasta pidetään pistarit. Tällöin herra Sianpäät ja Ståhlbergit on osattava jokaikistä kirjainta myöten - mutta helpotuksena ainoastaan sukunimien osalta.


Kyseinen presidenttipistari tehdään muuten yleensä suurella hartaudella. Osa oppilaista opettelee myös herrapainotteisen kaartin toiset ja kolmannet nimet, jotkut jopa elin- ja virkavuodet ylimääräisten pisteiden toivossa.

Mietin vain, että mikähän meissä suomalaisissa on, kun presidentti on meille niin tärkeä instituutio? Teineistäkin löytyy aina sellaisia, joista on tosi mälsää, kun presidentin valtaoikeuksia on karsittu. Onko meillä jokin geneettinen auktoriteetin kaipuu, kun ei sitä kunigasta silloin saatu? Ammatti-ihmisen näkökulmasta tuntuu välillä jopa turhauttavalta painottaa parlamentarismin ja demokratian lisääntyneen, kun tämän yhden ihmisen valtaa on karsittu.


Mutta on opettajastakin mukava presidenttejä opettaa. Tykkään oikeastaan eniten aiheista, joissa saatan yhdistää historiallisen kontekstin johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja presidentti-instituuutiohan on juuri sellainen. Kun käymme läpi Suomen presidentit, kerron mielelläni muutamia anekdootteja tai yksityiskohtia kuhunkin presidenttiin liittyen, esim näin:


Ståhlberg - hieman kuivakka ja todella oikeudentuntoinen lakimies. Puolusti suomalaisten oikeuksia jopa niin paljon, että joutui sortovuosien aikana Siperiaan vankileirille. Myöhemmin hän halusi yhdistää keskenään taistelleet punaiset ja valkoiset. Kaikki (porvarit) eivät tästä tykänneet ja niin tuo hillitty entinen maan isä kidnapattiin!  Hänelle ei käynyt onneksi kuinkaan, vaan hän vaimoineen poistui autosta ja meni joensuulaiseen hotelliin yöpymään. Kidnapparit taasen joutuivat tiilenpäitä lukemaan...

Relander - Lauri oli aikoinaan Suomen nuorin presidentti. Hänen edeltäjänsä Ståhlberg ei urallaan tehnyt ulkomaanmatkoja, joten Relander sai heti kättelyssä nimen Reissu-Lasse! Mokomakin verorahojen tuhlari! Olihan se nyt pöyristyttävää, että virkakauden aikana käy kerran Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa... Kuinkahan paljon muuten Niinistö matkustelee?


Svinhufvudin nimi on hieno myös suomeksi - se tarkoittaa sianpäätä. Ukko-Pekka oli presidentti oikeiston makuun. Ehkä se johtui siitä, että hän tykkäsi kivääriurheilusta. Se oli tuohon aikaan "paremmissa maaseutupiireissä" eli suojeluskunnissa suosittu harrastus. Svinhufvud ei kuitenkaan sietänyt ääriliikkeitä. Lapuanliikkeen uho jäi Mäntsälään ja Suomi säilyi yhtenä harvana eurooppalaisena demokratiana.

Kallio oli maaseudun poikia. Hänen myötävaikutuksestaan säädettiin sisällissodan jälkeen Lex Kallio, joka antoi maaseudun tilattomille maata. Tämä oli ehyttämispolitiikkaa. Myöhemmin Kalliosta tuli Suomen ensimmäisen punamultahallituksen pääministeri. Tässä tapauksessa punamulta ei tarkoita maalia vaan sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton yhteistyötä. Kallio-parka koki valitettavasti dramaattisen lopun. Hän kuoli eropäivänään rautatieasemalla, kuulema Manneriheimin käsivarsille - jylhä tarina ja totta, paitsi Mannerheimin osalta.


Ryti valittiin aikanaan suomalaisten toimeksi toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi. Miksi? No, koska häntä pidetään suomalaisten virallisena sijaiskärsijänä. Ryti johti Suomea vaikeina jatkosodan vuosina ja laittoi oman arvovaltansa peliin ja puumerkkinsä paperiin, jotta Suomi saisi aseita Saksasta. Tilanne oli paha, sillä Karjalan kannaksella puna-armeija vyöryi ja Stalin oli päättänyt miehittää Suomen. Jos näin olisi käynyt,  muutkin suomalaiset kuin Ståhlberg olisivat ehkä pääset Siperiaan oppimaan. Suomi säästyi - kun taas Ryti joutui kuritushuoneeseen tiilenpäitä lukemaan ja menetti samalla terveytensä.


Mannerheim oli suomenruotsalainen aatelinen, joka sai nuorena villikkona potkut vähän joka paikasta. Myöhemmin hänestä tuli tsaarin armeijan upseeri, joka teki tiedustelumatkoja Mongoliaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Mannerheim nimitettiin valkoisten johtajaksi,  ja häntä kutsuttiin lahtarikenraaliksi. Tuolloin punaiset eivät todellakaan ihailleet häntä vaan nimittivät pyöveliksi! Jotain kuitenkin tapahtui, nimittäin talvisodan ihme. Kansa taistelikin yhtenä miehenä vihollista vastaan ja heitä marsalkka Manneriheim. Siksi hänestä tuli suurin suomalainen, jota tummaihoinen mies ei saa esittää. Vai saako?

Paasikivi oli alunperin monarkisti. Hän olisi siis halunnut Suomen isäksi saksalaisen Väinö Ensimmäisen. No, tällöin Paasikivestä itsestään tuskin olisi tullut valtion päämiestä. Paasikivi loi uraa ensin diplomaattina. Hän osasi venäjää ja on harvoja suomalaisia johtajia, joka tapasi Stalinin henkilökohtaisesti. Sotien jälkeen Paasikivi loi kauskantoisen ulkopoliittisen linjauksen nimeltään Paasikiven linja. Sen takia suomalaiset empivät edelleenkin Natoon liittymistä.


Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.... Näin laskettiin valitsijamiesten ääniä Kekkosen kaudella, joka kesti neljännesvuosisadan. Lapset luulivat ihan tosissaan, että Kekkonen on virka. Kenestä tulee Kekkonen myöhemmin? Urkki hiihti ja muut hiihtivät perässä. Venäläisten kanssa juotiin vodkaa saunassa ja asiat tulivat hoidettua. Jotkut tosin puhuivat, että kun Kekkonen kumarsi itään, niin hän samalla pyllisti muille. Välillä Kekkonen kipesi palmuun. Lopulta hänestä tuli korvaamaton ja maastamme Kekkoslovakia. Se oli vähän eri asia kuin kansandemokratia - meillä oli sentään vapaat vaalit ja kaupassa tavaraa.


Koivistolla on iso mono ja hän on edelleenkin 90-vuotiaana tosi pitkä turkulainen. Manu söi paljon illallisia ja hänen vaimollaan Tellervolla oli hieno sähkönsininen iltapuku linnanjuhlissa. Vaikka Manu oli iso ja pelasi hyvin lentopalloa, hän halusi tehdä itsestään pienen, nimittäin presidenttinä. Hän halusi, että kansalla on valta. Manu järjesti myös hienoja huippukokouksia. Niissä olivat mukana se syntymämerkkiotsainen liberaali kommunisti ja  konservatiivinen markkinatalousmies lännen ihmemaasta.


Ahtisaarella on paljon kaimoja. Nimittäin Namibiassa. Martti-nimiset tummat pojat ovat saattaneet saada nimensä toki isoisältäänkin, joka oli kastettu Maran sijaan sen lähetyssaarnaaja Rautasen mukaan. Me vähän vanhemmat muistamme Ahtisaaren hupiohjelma Iltalypsystä. Siinä Mara söi aina herkkuja. Ahtisaari taisi muuten vähän pahastua asiasta ja siitäkin, ettei häntä pyydetty uudestaan presidentiksi. No, onneksi Martti sai Nobelin. Sen takia MEKIN opettelemme koulussa näitä sovittelutaitoja. Vai mitä Eemeli, jätäpä se Iida rauhaan ja vedä hänet alas sieltä lipputangosta!

Halonen oli Suomen virallinen muumimamma ja ensimmäinen naispresidentti. Tuo ensimmäinen luonnehdinta oli sitä median tulkintaa. Halonen tykkäsi ja tykkää edistää tasa-arvoasioita. Hän piti myös useita puheita YK:n yleiskokouksessa. Halonen pitää kissoista ja sai sellaisen lahjaksi myös Venäjän pääministeriltä. Tulevaisuudessa Tarja saattaa saada kenties jonkin mielenkiintoisen kansainvälisen tehtävän. Pidetään sille peukkuja!

Niinistö on Suomen nykyinen presidentti. Hän tykkää rullaluistella. Vaimon nimi on Jenni ja koiran Lenni. 1990-luvulla työttömät ja lapsiperheet eivät tykänneet, sillä valtionvarainmisnisteri Niinistö leikkaisi hyvinvointipalveluita. 2000-luvulla kansanedustajat eivät tykänneet kun puhemies Niinistö leikkasi kansanedustajien matkarahoja.  Nyt Niinistöstä tykkää melkein kaikki. Presidentti kun leikkasi omaa palkkiotaan.


Nyt, kun tänne asti pääsin, en ymmärrä, miten tämä juttu lähti näin lapasesta! Ehkäpä sillä on jotakin tekemistä viikon aherruksista väsähtäneen ja kieroksilla käyvän olemukseni kanssa...

Kommenttiboksin voi toki heittää omia mielikuviaan ja lempitietojaan presidenteistä. Kuka muuten on sinun suosikkipresidenttisi ja miksi? Minä itse arvostan eniten ehkä Ståhlbergia, Rytiä ja Paasikiveä. Koivistolla on toki aina paikka sydämessäni, sillä hän oli se lapsuuteni presidentti :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Yo-palkkioni on tämä Lindexin Polka Dots-hame :)

Kuvalähteet: Ståhlberg, Svinhufvud, Ryti,  Mannerheim, Kekkonen ja Ahtisaari

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Parasta tänään ja parasta ennen!


 Hei taas!

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista ajatuksista, kriittisistäkin, sekä tsempistä. Yritän olla jatkossa pyytelemättä anteeksi kiirettäni/bloggaamattomuuttani ja jakaa blogimurusiani (mitä ne sitten ovatkin) siten, miltä parhaaksi tuntuu.


Tänään se tarkoittaa muutamaa asukuvaa eiliseltä,  muutamaa hyvän hetken fiilistelyä tältä päivältä sekä yhtä noloa tunnustusta.


1. Keksin uuden väriyhdistelmän - koralli ja tummansininen. Maaliskuinen leimuava aurinko virittelee pukeutumisinspistä vääjäämättä kohti hehkuvampia värejä!

2. Mistä tämän päivän hyvät fiilikset syntyivät? No, maaliskuisen päivän kirkkaudesta, yksityisestä lounashetkestä Tintåssa (kera muutamien rästiesseiden) sekä jälleen kerran mukavasti sujuneesta käräjäoikeusvisiitistä. Jos pitäisi nimetä yksi omien oppisisältöjeni ja aineitteni ehdottomista menestystarinoista, niin ne ovat kuuden vuoden (ensimmäinen tehty jo auskuvuonna) rintaäänellä nuo kyseiset käynnit. Opettaja meinaa kyllä välillä ihan torkahtaa syyttäjien monotonista ääntä kuunnellessa, mutta isänmaan toivot ovat olleet vierailusta yleensä kovin täpinöissään. Olen jo kerran aikaisemminkin tällä palstalla todennut, että nuorison kuullunymmärtämisessä ei ole todellakaan mitään vikaa, sillä yksityiskohdat ovat opettajaa huomattavasti paremmin hallussa seuraavan päivän oppitunnilla ;)

3. Lopuksi musavinkki työhuoneen oppimateriaalipinojen raivaamissessioihin (ja muuhun kuolettavan tylsään mekaaniseen hommaan):

Matti Airaksisen Parasta ennen!-show... Tilda diggailee tätä eikä niin vähän ;) No, eipä se nyt niin pahalta tuntunut, vaikka sen myönsi ihan ääneen :D

Mukavaa illanjatkoa!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kaksi kevättalven asua ja pohdintoja epämukavuusalueista sekä blogin tulevaisuudesta

 Hei taas!



Tämä vuosi on tarkoittanut kohdallani jatkuvaa epämukavuusalueella olemista. Olen joutunut yhdistämään työn ja opiskelun, mikä toisin sanoen on tarkoittanut etten ole voinut hoitaa kumpaakaan hyvin ja hyväksymään tämän tosi asian. Tietojen päivttämiseen, ohjeistamiseen ja yhteydenpitoon on kulunut suunnaton määrä aikaa energiaa. Tunnit ja opiskelutehtävät onkin sitten hoidettava siinä sivussa.


Olen joutunut myös hyväksymään, etten voi pitää kaikkia lankoja käsissäni koko ajan. Epävarmuuden - ja -tietoisuuden sietäminen on minulle haaste, joskin asian tiedostaminen on hyvä alku tilanteen hyväksymiselle ja siihen mukautumiselle. Tätähän elämä kuitenkin yhä enenevissä määrin nykypäivänä on.


Toistakin asiaa olen pohtinut. Huomaan muuttuneeni jonkin verran niistä päivästä, kun lähes viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin. Mietin usein, onko tälle blogille enää tarvetta. Olenko kasvanut siitä yli, ali tai erilleen? Opetusuran alkuvuosina kaipasin kiivaasti ajatuksenvaihtoa alasta. Nykyään en koe tälle tarvetta. Olen työni ja alani sisäistänyt ja ymmärtänyt niitä määrittävät raamit. Asujenkin esitettely tuntuu nykyään hieman kiusalliselta - onhan nämä kai jo nähty?

Olen pohtinut, pitäisikö minun käyttää tähän blogiin menevä aika esimerkiksi Facebookin päivättämiseen - siellähän suuri osa reaalielämän ystävistä on.


Toisaalta koen facebookin olevan kohtuu rasittavaa oman elämän esittelyä. Päivityksiä pitäisi tehdä koko ajan, jotta olisi osa yhteisöä. Mitä sinne kannattaa kirjoittaa esim. kerran kuussa? Tai vuodessa? Toisaalta, ovathan blogitkin oman elämänsä korostamista, ja kaiken lisäksi tietyllä tapaa vastavuorottomia. Minähän täällä esittelen kiinnostuksen kohteitani enkä peukuta muiden tekemisiä.

Pidän blogiani kuitenkin ainoana säännöllisen epäsäännöllisenä harrastuksenani. Olisi sinänsä sääli sulkea se. En osaa kuvitella tekeväni nassukirjaan postausta kiinnostavasta kirjasta tai uudesta suosikkikaupasta... Sellaisten postausten tekemisistä nautin - siis silloin kun olen rentoutunut ja stressitön. Haluan siis pitää kirjoitustaitoa ja jonkin sortin luovuutta yllä tällä virtuaalisella salongilla.

Ehkäpä nyt sitten vain hyväksyn tilanteen ja postailen taas vähän harvemmin. Ja otan siinä välissä aina silloin tällöin yhteyttä kavereihin muilla sosiaalisen median foorumeilla. Ja rakkaat lukijat ja satunnaist vieralijat - älkää ottako tätä postausta itseenne. Olen nauttinut suuresti niistä monista vuorovaikutuksenhetkistä mitä blogiuran varrelle on mahtunut. Tämä postaus oli tällaista reflektiota siitä, mihin suuntaan seuraavaksi mennä...

Mites on muut bloggaajat - riittääkö aikanne sekä Facebookissa päivttelyyn että postailuun?

PS. Ja hei te minut oikealta nimeltäni tuntevat  - saa niitä terveisiä ja ajatuksia toki tänne blogiinkin jättää :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Lempivärissä x 5

Tervehdys!

Sonnustauduin lempiväriini sekä eilen ...


...että tänään...


Kylmät vihreät ja sinivihreät ovat väripalettini kestosuosikkeja. Ne sopivat viileälle vaalealle kesälle. Olen muuten tosi iloinen, että sain korjautettua viime kesäisen reikäisen Tukholma-löytöni Eijalla (VintagEijas´). Nyt sitä uskaltaa taas käyttää!

Taannoisessa viikon väriskapassa vihreä taisi tulla toiseksi, joten taiotaanpa sen kunniaksi arkistoista vielä muutama samansointuinen asukokonaisuus lisää:


Yllä nähdyt asut ovat siis mallia Indiska, H&M ja VintagEija´s, viimeisin siis vintagea.

Sinivihreän lookin voisi tietysti viimeistellä mintunvärisellä kynsilakalla, jos vain muistaisi ja ehtisi. Lempparisuunnittelijani Paola Suhosen suunnittelema Vitalis-purnukka* sopisi puolestaan asusteeksi veskaan. Se on mielestäni ihan mielettömän kaunis ja toki mukiinmenevän keväisen värinen ;)



Mutta kyllä Vitalikselle on ollut tarvetta tänä räkätalvena ihan niistä sisällöllisistäkin syistä ;) Ehkä se nenänpielten punaisuuskin näyttää nätimmältä mintunvihreän kera :D

Mukavaa illanjatkoa ja pahoittelut kohtuu henkissisällöllisesti köyhistä postauksista... Tänään mun pitäisi jaksaa ihan oikeasti opiskellakin... Saa nähdä, miten käy!

* Tuote saatu blogin kautta.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Lokki katossa ja mummo räpissä

Maanantaista!

Koimme viikonloppuna pienen sisustuksellisen seikkailun.  Kuten olette ehkä havainneet, kotipesän pöyhiminen on minulle kohtuu rakas harrastus, vaikken mikään ultimate-virittelijä olekaan. Tykkään kuitenkin suunnitella kodin ulkoista olemusta ja yleensä tiedän ensi näkemältä, mitä kotiini haluan.

No, se ei tarkoita, että ideani toimisivat aina paikan päällä... Hiihtolomalla yllätimme itsemme varaamalla sohvapöydän Kodin Anttilasta. Sydämemme valittu oli tietenkin se kauan pohdittu Aspen sohvapöytä, jota esittelin teille täällä bloginkin puolella joulukuussa...Vähän pöydän mittasuhteet kyllä epäilyttivät, mutta tällä kertaa jouduimme tarjouksen pauloihin. Kodin Anttilassa oli helmikuussa kaikki huonekalut - 25 %, mikä sinetöi hairahduksen. Budjettimme ei olisi kyllä kestänytkään muiden kalliimpien vaihtoehtojen harkitsemista.

Viime perjantaina tuli sitten soitto, että pöytien toimitus viivästyisi juhannukseen - voi ei! Miehen ilmaistua harmituksensa puhelimeen myyjä ehdotti, josko haluaisimme mallikappaleen kotiin pienellä lisäalella. No toki! Pöydälle ei olisi jäänyt hintaa enää kuin 200 e. Kuulosti tosi kohtuulliselta.

Mutta ei olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa... Kuten monet teistä jo kommentoittekin, pöytä oli aivan liian suuri ja korkea antiikkisohvan tai edes toisen sohvamme eteen. Eihän sitä halunnut uskoa, kun halpa hinta sumensi kaiken arvointikyvyn... Siinä sitten mittailimme pöytää ja mietimme, mistä alkaisimme sahailla sitä  pienemmäksi - näitä maailman fiksuimpia ideoita ;)

Lopulta mies ehdotti, josko kokeiltaisiin tikulla jäätä ja soitimme liikkeeseen takaisin. Myyjä lupasi ottaa pöytämme poikkeuksellisesti takaisin. Niin ei olisi kuulema tehty, jos olisimme odottaneet sitä juhannuksena saapuvaa pöytää. Onni siis onnettomuudessa!

Palautimme pöydän seuraavana päivänä Kodin Anttilaan. Liikkeeseen oli ilmestynyt uusia kylttejä - lähestyvän muuton seurauksena kaikki huonekalut, valaisimet ja matot olivat 30 % alennuksessa (vink-vink vaan!). Ei olisi saanut pillastua, mutta kuinka ollakaan, mukaan lähti lintu lentävä...


Enpä tiedä, onko järkevää käyttää rahoja suomalaiseen muotoiluun (lue ylihintaiseen akryylilamppuun). Kaunis valo siitä joka tapauksessa tulee ja keittiön pöydän ääressä pystyy nyt jopa lukemaankin pimeään aikaan.

Vaikka rouhea industrial-tyyli viehättääkin ja tehdasvalaisin olikin vahva vaihtoehto keittiön valaisimeksi, pidän ihan mielettömästi Lokin keveydestä. Lisäksi se on tarpeeksi iso kohtuu massiivisen pöytämme ylle.

Hitti tai huti, en tiedä... Kaikkia ei voi miellyttää, mutta itse olen kallistumassa onnistuneen hankinnan puolelle.

Näiden materialististen dilemmojen lopuksi hieman pehmeämpiä mummoarvoja. Seuraava on loistava esimerkki nykyvaikuttamisen keinoista. Ihan varmana rääkkään oppilaitani vielä tällä skipaleella :D

Mukavia mummohetkiä kaikille mummoilijoille!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tildan kirppispöytä

Huomenisia!

Kävimme aamulla virittelemässä myyntihyllyn Kaarinan Kirppis Maailmaan. Pöydän numero on 58 ja sekalaisen tavaran ohella myynnissä on vaatteitani. Otimme pöydän kolmeksi viikoksi, joten lisäilen juttuja myyntiin pikkuhiljaa.  Myymieni vaatteiden koot ovat melko pieniä; keskimäärin kokoa 36, mutta skaala on noin väliltä 34-40.

Löytöjen iloa kaikille :)

Kuva  on haettu täältä.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Päivän hieman väsy Minni Hiiri


Uskokaa pois, toisella paikakkunnalla opiskelu vie aika paljon mehuja. En tajunnut asiaa ennen kuin sen itse koin. Supertsempit siis kaikille sellaisille, jotka jaksavat useamman vuoden rampata kahden paikkakunnan väliä! Itse olen ihan väsähtänyt jo näin reilun puolen vuoden jälkeen. Ja toinen mokoma olisi vielä jäljellä...


Esimerkiksi eilen olisin ollut junalta saapuessani täysin valmis viikonlopun viettoon, mutta seuraavan päivän tunnit oli tietysti valmisteltava. Nyt, kuuden pidetyn oppitunnin jälkeen, olisin enemmän kuin valmis viikonlopun viettoon, mutta kiskaissen kaiketi ensin muutaman kupin kahvia ja korjaan tovin kokeita. Huomisen relaan ja sunnuntain onkin sitten uudet haasteet edessä.

Tänään oli muuten ihan jees työpäivä (- sellainenhan on tänä vuonna aina, kun aurinko vain suvaitsee paistaa). Sain kuulla, että näytän Minni Hiireltä! (kuulema positiivisessa mielessä)! Olisikohan  sillä jotakin tekemistä päivän paitavalinnan kanssa ;)


Päivään kuului muuten esimerkiksi jazz-tyttöjä, ganstereita ja New Yorkin pörssiromahdus. Uutiskatsauksissa puhuttiin Hugo Chavezista. Pidän yhteiskuntaopin tunneilla tärkeänä valottaa keskustellen kotimaisten ja kansainvälisten uutisten konteksteja historiallisina ja yhteiskunnallisina ilmiöinä. Voi, kun aikaa vain olisi enemmän. Välillä osan sisällöistä joutuu joutuu esittämään "juosten kustuna", jotta tällaisille osallistaville jutuille riittäisi aikaa.


Olisi muuten kiva kuulla, onko lukijoissani ketään aineenopettajan hommista opoksi vaihtanutta. Kuulisin mielelläni, onko vanhaa aineenopetusta ikävä ja onko tuo ainainen opetustyön riesana oleva kiireen tunne yhtään helpottanut uudessa toimenkuvassa?

No, nyt keitän sumpit. Sitten olen kaiketi hetken aikaa hyperaktiivinen Minni, kunnes simahdan lopullisesti ;)

Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Arjen helmiä


Kun opintonomadin selkää kivistää ja jättikokoisia räntäriekaleita litsahtelee vasten kasvoja, on ihana saapua ystävän pieneen kodikkaaseen kotiin, saada lämpimät villasukat jalkaan sekä kätöseen höyryävän kupin rooibosta.


Kun vielä kissa kiipeää syliin ja alkaa kehrätä, onkin aika katsoa ensimmäinen Naisten etsivätoimisto nro 1 -jakso.

Mma Ramotswe on viisas nainen. Mitään asioita ei kannata murehtia - ei ainakaan ennen kuin on nauttinut vähintään yhden kupillisen kuumaa juomaa. Kokeiltu on ja toimii! :)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sokka irti!



Eilen saatiin odotettu vieras. Siskontyttö Senni saapui luoksemme yökylään, jotta äiti pääsisi eräisiin häihin hieman vapaailtaa viettämään.


Varoituksen sana tähän väliin - tämä on siis koirapostaus.

Senni on nimittäin karvainen corgi-merkkinen siskontyttö ja meno on sen mukaista! Kyseinen rotu on  kovin menevää, hellyyden kipeää - ja todella itsepäistä sakkia! Sokka on irti koko ajan!


 Leikitkö kanssani? Ai et? Minähän kysyin vasta viidennenkymmenennen kerran tänään... Ihan epistä!


No vielä kerran! Mutta mihin kummaan se pallo katosi?


Sohvan alla majailee jo sählypallokin... Voi harmitus!

Onneksi kummisetä tietää, mikä piristää tätä hauvelia... Nimittäin kunnon rapsutus! Corgit tykkäävät kellahdella selälleen vähän joka mutkassa. Ihan tuntemattomienkin kohdalla. Varmaan rosvoiltakin corgi vain kinuaisi rapsutusta... Se siitä jalosta vahtitehtävästä!


Minäkö koira, minähän olen pikuinen jänö ja pidän käpäliäni näin!


Aijai, kun tuntuu hyvältä!

Lopulta uni maittaa. Sitten onkin taas aika ottaa SOKKA IRTI!