perjantai 31. toukokuuta 2013

Vertailua vertailun ilosta

Tervehdys!

Kouluvuosi alkaa jälleen olla pulkassa ja niin opiskelijoiden ja oppilaiden kuin myös opettajien on aika nauttia työnsä hedelmistä. Ja mikäs on nauttiessa - opinahjon käytävillä tulee vastaan hymysuisia ihmisiä ja ilmat ovat viikon kuluessa vain parantuneet. Opettajallakin on viimeisten kokeentarkastusrutistusten jälkeen edessä vihdoin se kaivattu lepo vaikkapa kera takapihan aurinkotuolin, kylmän juotavan ja hyvä romaanin.

Kesäisen kirkasta taivasta on varjostanut viime päivinä oikeastaan vai yksi hattara - nimittäin se vuosittainen mediassa käytävä ylioppilaskirjoitusmenestykseen perustuva lukiovertailujen vyöry. En ota asiaa esille siksi, että jaksaisin (enää) sen takia varsinaisesti mielensäpahoittajaa leikkiä, mutta periaatteellisista syistä haluan kuitenkin nostaa kissan pöydälle myös täällä virtuaalisessa salongissani.

Lukioiden vertailu tapahtuu vertailemalla joko tutkinnon suorittaneiden kaikkien aineiden yhteispisteistä eli puoltoäänistä laskettuja lukiokohtaisia keskiarvoja tai neljän pakollisen aineen puoltoäänien lukiokohtaisia keskiarvoja. Näiden laskutoimitusten perusteella laaditaan lukioiden nokkimisjärjestys, jonka top kympissä majailevat vuodesta toiseen suurten kaupungien lukiot.

Heti listojen julkistamisen jälkeen vakuutellaan uutisissa ihan asiantuntijoiden kera, että hei, eihän nämä tulokset nyt oikeasti kerro yhtään mitään opetuksen tasosta ja suomalainen opetus on kauttaaltaan laadukasta, mutta silti se pieni epäilyksen siemen on kuitenkin jo kylvetty. Perheissä saatetaan pohtia, että pitäisiköhän meidän Maijan nyt oikeasti kuitenkin hakea sinne naapurikaupungin paremmin menestyneeseen lukioon tuon oman paikkakunnan tavanomaisen opinahjon sijaan? Opettajat eivät tietenkään välitä mokomista rankingeista, mutta kuitenkin salaa hihkutaan, että huh, onneksi meidän lukio pesi tuon samoista opiskelijoista kilpailevan koulun! Huonona vertailuvuonna ollaan sitten ihan julkisesti opettajainhuoneessa allapäin.

Mistä on oikein kyse? Suomen ylimitoitetussa lukioverkostossa vallitsee ankara kilpailu opiskelijoista. Tällöin positiivinen julkisuus on aina hyödyksi ja mainokseksi.

Olen tosin oikeasti myös sitä mieltä, että vertailu on kökkö. Suurten kaupunkien "eliittilukiot" ovat eliittiä pitkälti sen vuoksi, että niihin tullaan lähelle yhdeksäisen keskiarvolla tai jopa yli. Joihinkin kouluihin tullaan alle seitsemän keskiarvolla. Kummankohanlaisten koulujen opiskelijat nappaavat todennäköisesti enemmän laudatureja?

Jos rankingeja halutaan ylipäätään tehdä, pitäisi mielestäni vertailla lukioiden sisäänottokeskiarvoja ylioppilastutkinnon arvosanoihin. Tämä kertoisi siitä, missä kouluissa on tapahtunut eniten kehitystä. Eikö esimerkiksi se ole arvokasta ja kerro opettajien opetustaidoista, jos vaikka erittäin huonoilla arvosanoilla sisääntulleesta kuitenkin leivotaan ylioppilas tai jos joku opettaja pystyy opetustaidoillaan ja motivoinnillaan kannustamaan keskinkertaista oppijaa magnan ja eximian arvosanoihin? Kumpi lisäksi vaatii enemmän taitoa - opettaa heikkoa opiskelijaa vai kympin opiskelijaa, joka osaisi ehkä jopa itseopiskella kurssien sisällöt? En tarkoita kuitenkaan tällä vertauksella tietenkään sitä, etteikö huippuopiskelijalle tulisi tarjota haasteita ja houkutella häntä ylittämään itsensä.

Lukio-opintoihin tähtäävien opiskelijoiden ja heidän perheittensä kannattaisi myös pysähtyä miettimään muutamaa seikkaa: Suuressa lukiossa on toki runsas kurssitarjonta ja erikoistumismahdollisuudet, mutta pienemmillä yksiköillä on myös etunsa.  Lukio-opiskelussa voi tulla yllätyksenä se, että opettajalla ei ole aikaa opetettavalle samalla tavoin kuin yläkoulussa; hän opettaa vain suurta kasvotonta massaa. Pienemmässä koulussa opettajaa voi vielä nykäistä hihasta ja pyytää esimerkiksi selittämään asian uudestaan ja vaihtaa ajatuksia. Pienemmän koulun heterogeenissa porukassa ei se kasin oppilas tai ysin oppilas tunne myöskään olevansa pohjasakkaa, kuten voi käydä kun opiskelee pelkkien neropattien keskellä. Toki tällainen ryhmän kova taso voi toki kirittää hyviin saavutuksiin. Tiedän kuitenkin, että joidenkin kohdalla se on aiheuttanut alemmuuskomplekseja ja estänyt oppimista.

Ehkäpä yritän vain sanoa, ettei vertailua pitäisi tehdä vain vertailun vuoksi. En näe nykyrankingin taustamotivaattorina mitään muutakaan syytä. Sinä jossakin suomalaisessa lukiossa opettava opettaja, ole ylpeä omasta ammattitaidostasi, tee työsi sydämellä, reflektoi opettajuuttasi ja ole kiinnostunut siitä, mitä teet. Silloin olet palkintosi ja kiitoksesi hyvästä työstä ansainnut, listasijoituksista huolimatta.

Heräsikö ajatuksia?

perjantai 24. toukokuuta 2013

Turvautumista aikuisuniformuun

Perjantaista!


Tämä viikko tuli ja meni. Päivien laskeminen päättäjäisiin ei kuitenkaan oikein kohdallani toimi, sillä loma alkaa vasta sitten, kun jäljellä olevat kuudet kokeet on korjattu. Tai oikeastaan vasta sitten, kun sen jälkeen olevat rästiopinnot on tehty. Annettuun määräaikaan mennessä...


Tyyliblogin pitäjää minussa huvittaa, sillä viime päivinä en ole meikannut, föönannut hiuksia tai miettinyt naisellisia asukokonaisuuksia. Asut ovat olleet epämääräisiä verska- ja farkkuviritelmiä... Tai, no eilinen oli poikkeus - Nordean taloustietokilpailun palkintojenjakoa varten pinnistin ja keksin lopulta turvallisen aikuisuniformun. Siihen kuului uudehko löytö Lindexiltä - tällainen neuleinen mustavalkea aikuisjakku, jossa on pieniä hopeisia kirjailuja. Alle pistin ikivanhan silkkitopin ja jalkaan lähes yhtä vanhan makkarankuorihameen (tietenkin tasapainottamaan tuota aikuislookkia).


Kaulassa oli joululahjaksi saamani Accessorize-koru. Kengät ja laukku ovat viime kesän Itävallan matkalta.

Oikeasti haluaisin vain syödä ja nukkua... Onhan sille syynsäkin. Muun muassa melkoisen raskas vuosi opintojen ja töiden parissa.

Nyt lähden toteuttamaan näitä mainitsemiani mielihaluja. Mukavaa viikonloppua ja morjens!

Ps onko viime aikoina noussut mieleen mitään erityisiä juttutoiveita?

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tilda vinkkaa: Lempikirjan tuotteet

Keskiviikkoista!
 
Kuralan Kylämäen fiftaritapahtuma palautti mieleeni erään kivan sisustus/vintage-henkisen jutun, josta minun on pitänyt postailla jo vuosia sitten, mutta olen kai odottanut, että saisin jotain konkreettista näytille. Noh, kodin sisustaminen on mennyt omalla painollaan, joten jääköön jahkailu sikseen ja laitetaan vinkki heti kehiin!

Törmäsin joskus viitisen vuotta sitten eräällä Helsingin reissulla (muistaakseni Kansallismuseossa) aivan ihaniin vintageaiheisiin paperinukkearkkeihin, jotka esittelivät menneiden vuosikymmenten tyylejä.
Kussakin arkissa esittäytyy aikakauden muodikas tyylityttö tai nuorukainen garderoopinsa kera aina alusasusta juhla-asuun asusteita unohtamatta. Muistan ostaneeni sekä pienet postikortit kultakin vuosikymmeneltä sekä isommat arkit seinälle kehystettäväksi. Aikomukseni oli kivan sisustuselementin ohella hyödyntää kortteja historian opetuksessani.  Noh, muuton seurauksena kortit ovat ilmeisesti pahnan pohjimmaisiksi pakattuina... Kaipa ne löytyvät jossakin vaiheessa!
Kuralan Kylämäen tapahtumassa minun oli kunnia tavata nainen ihailemieni julisteiden takana. Tekstiiliartenomi Minna Anttila oli itse saapunut tapahtumaan myymään tuotteitaan. Hän kertoi paperinukkeperheen täydentyneen hiljattain 60-luvun kasvateilla eli suloisella a-linjaista minimittaa suosivalla Violalla ja runopoika Eerikillä.
Anttilan paperinukkien inspiraation lähteinä ovat toimineet kotimaiset naistenlehdet Kotiliesi, Hopeapeili ja Viuhka, jotka esittelivät sivuillaan säännöllisesti muodin uusimpia virtauksia.

Jos innoistuit laillani kyseisistä paperinukista, käypä vilkaisemassa Lempikirjan kotisivuja, jossa tuotteet on paremmin esitelty. Sivuilta löytyy myös jälleenmyyjien paikkakuntakohtaiset yhteystiedot. Minna Anttilan uusimmissa postikorteissa seikkailevat muuten paperinukkearkeissakin esiintyneet 20- ja 30-lukujen kaunottaret Mandi ja Helmi.
Ainakin minä olisin ilahtunut, jos joku muistaisi minua tuollaisella ihanuudella!

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

tiistai 21. toukokuuta 2013

kesämekko 60-luvulta

Iltaista!

Nyt sitten lupailemani vintagelöydön pariin...

Täytyy todeta ihan ääneen, että turkulainen Art +Design-liike on noussut sekä vintagevaatevalikoimansa että hinta-laatusuhteensa vuoksi paikalliseksi suosikikseni VintagEija`sin ohella.


Taivaansininen ruotsalainen vintagemekko (25 e) on aikaslailla silmieni väriin sointuva ja muutenkin vaalealle hipiälle sopiva. Miehustan koristeprintit tuovat kivan säväyksen muuten hyvin niukkaan ja yksinkertaiseen siluettiin.


Olen värien suhteen enemmän erilaisten punaisten ystävä, mutta löydettyäni korulipaston pohjalta vanhat turkoosit suosikkikorvikseni, aloin jo sielujen silmillä nähdä, miten kivalta kokonaisuus näyttäisi huolettoman nutturan ja sinisävyisen silmämeikin kera. Varsinkin, jos hipiä saa hieman päivetystä...


Näillä eväin siis kesän kulttuuririentoja kohti :)

Mukavaa viikonjatkoa!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Fiftarimenoa Kuralan Kylämäessä


Tervehdys pitkästä aikaa!

Jyväskylän keikka on jälleen heitetty, se oli onneksi kevään viimeinen! Vielä on kolme jäljellä, mutta eiköhän kesän jälkeen jaksa taas uusin voimin :)

Vinkkasin teille viimeksi Kuralan Kylämäen fiftarihenkisestä tapahtumasta. Kävin eilen itsekin paikan päällä nuuskimassa kyseisen aikakauden atmosfääriä.
Heti portin liepeille oli parkeerattu tuliteriä vintage-menopelejä...

Paikalle saavuttuani oli juuri alkamassa muotinäytös ja juontajana oli kukas muu kuin itse Laila Kinnunen!


Ensimmäinen malli oli salskea reissumies Tapio Rautavaaran henkeen. Nuori rouva taas esitteli 50-luvun alun kesäeleganssia.


Laulaja Kinnunnen pahoitteli, etteivät kaikki mallit (varsinkaan maaseudulta kotoisin olevat) olleet aivan tietoisia muodin uusimmista tai edes vanhemmista käänteistä...

Nuoriso sentään osasi yhdistää muodikkaan jumpperin kapeaan kynähameeseen. Uskaliaimpien kaulaa peitti niin kutsuttu fritsuliina.

Ylempänä on kahden asun verran aikoinaan Turussa työskennelleen tyylikään raitovaunurahastajattaren päiväeleganssia, alemman rouvasmallin hameen helmaan oli taas uponnut uskomaton määrä kangasta!


Ja taas noita maalaisia... Heidän "eleganssiaan" määräävä tekijä taitaa olla lähinnä käytännöllisyys!


Nuoren tyylitietoisen, mutta käytännöllisen naisen valinta oli 50-luvulla moneen muuntuva takkimekko. Juontaja kertoi muuten hauskan yksityiskohdan - muodikas nainen käytti 50-luvulla usein saumasukkahousuja. Jos sellaisia ei löytynyt omasta takaa, saumat saatettiin vaikka piirtää jalkoihin!


Lopuksi hieman kapinallista nuorisomuotia suoraan Amerikasta! Tyylitietoisen nuoren miehen esikuva oli tietenkin James Dean tai jopa astetta hurjemmassa maineessa ollut Marlon Brando.


Näytöksessä nähdyt vaatteet olivat osittain Turun museokeskuksen kokoelmista, mutta niitä oli valmistettu hartaudella myös vintage-pukukursseilla.


Eihän tuollaisen inspiraatipläjäyksen jälkeen voinut muuta kuin mennä tutkailemaan, löytyisikö tapahtuman vintagepuotien valikoimasta jotakin "uutta" vanhaa ihanaa :) Jotain löytyikin, mutta siitä lisää myöhemmin!

Mukavaa viikonalkua!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tilda vinkkaa: Kuralan Kyläjuhlat

Hei kaikki!

Onko sinulla jo suunnitelmia ensi viikonlopuksi? Minä ajattelin ehkä piipahtaa seuraavassa tapahtumassa:

Vintage! Kuralan Kyläjuhlat -tapahtuma tarjoaa annoksen 50-luvun nostalgiaa, estetiikkaa ja populaarikulttuuria Kuralan Kylämäen aidossa 50-luvun kulttuuriympäristössä. Tarjolla on aikakauden autoja, opastettuja kierroksia, muotia ja asusteita, musiikkia ja tanssia, 1950-luvun muotinäytös ja monenlaista muuta ohjelmaa. Lisätietoja saa myös Turun kaupungin sivuilta.


Kuralan Kyläjuhlat-tapahtuma on samalla mukana myös Turku Design Festivalin ohjelmistossa, festivaalihan valloittaa Turun ensi viikolla http://www.turkudesignfestival.fi/.


Nyt pakkailemaan. Huomenna nokka näyttää taas sisämaan suuntaan :)

Kuvat: www.turku.fi ja Turun Museokeskuksen sivut (jälkimmäinen kuva Kotiliesi 6 /1954)

torstai 9. toukokuuta 2013

Kesäiset lempivaatteeni top 10

Helatorstaita!

Kesävaatteita ei ole tässä blogissa vähään aikaan nähty, joten ihan omaa inspiraatiotakin herätelläkseni, hain arkistojen kätköistä kuvia omista kesäisistä lempivermeistäni.

Asuja yhdistävä tekijä näyttäisi olevan vintage-henkisyys, sillä peräti neljä kymmenestä top kymppiasuista on menneiltä vuosikymmeniltä, ja lopuissakin on 50-, 60- ja 70-lukujen piirteitä. Muita yhdistäviä tekijöitä ovat muun muassa kellohelmaisuus, a-linjaisuus, mustavalkoisuus, keltainen korostevärinä, maksimitta, shortsihaalarit ja shortimitta. Asusteita suosin nahkalaukkuja, riippuvia kauluakoruja, ballerinoja, herrainkenkiä tai korkkipohjaisia korkkareita.

Tässä yksityiskohtaisempi asukierros:

1. Värikäs puuvillainen hellemekko, Evergreen Garderopi


Tämä 70-lukuinen hellemekko on malliltaan loistava, helman a-linjaisuus sopii nimittäin hyvin päärynävartaloiselle. Kyseinen vaatekappale sai minut myös tajuamaan, että keltainenkin voi sopia minulle :) Koska mekko on valmiiksi hieman haalistunut, en pelkää säästellä sitä. Se onkin ollut mukana monessa mukavassa kesäisessä riennossa! Kun mekosta aika jättää lopullisesti, marssin ompelijalle ja teetän pari samanmallista mekkoa tulevien onnellisten kesämuistojen varalle :)

2. Vale-Marimekko, Kreikasta


Tämän maksimekon osti minulle rakas siippani parin vuoden takaisella Pargan-matkalta. Mekkoa oli myynnissä vain yhdessä kaikille venyvässä koossa. Tämän mekon myötä tajusin, että maksipituus sopii hyvin myös lyhyemmille. Tällaisen kanssahan ei tule mitään säärikompleksejakaan! Mustavalkoisuus on taas, ah niin aikuista, vaikka väreistä tykkäänkin. Laittaisin tämän päälle tulevana kesänä vaikka tuttavien grillijuhliin. Katsotaan, kutsuuko kukaan ;)

3. 70-luvun maksimekko, Art +Design
                                         
                                                            

Tämä mekko on viime kesän lopulla tehtyjä vintage-löytöjä. Priimakunnossa ollut mekko päätyi alkusyksyn lämpiminä päivänä myös työasuksi. Tämä järjestyksessä toinen maksimekkoni sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että vartalonmyötäinen maksimekko sopii tosi hyvin lyhyemmällekin varrelle. Pidän todella paljon mekon ruskeasta printtikukasta, vaikken 70-luvun kuosien suurin ystävä olekaan. Vyö, kaulukset ja liivimekon napitus tuovat puolestaan ryhtiä asulle.

4. ja 5.Shortsihaalarit, H&M ja Lindex



Ensimmäiset shortsihaalarit ostin mustina H&M:ltä. Ne ovat päässset muinoin häämatkalle ja muillekin reissuille. Kukertavien printtien vallatessa muotia ostin viime kesänä Lindexin loppualesta ihanat hellepäivän väreissä hehkuvat haalarit. Festareille en kyllä suosittele, sillä vessassa käymien on näissä kohtuullisen haastavaa ;)

6. 60-lukuinen pikkumekko, Seppälä

            

Tässä mekossa parata ovat pienet valkoiset kaulukset, söpö pitsimiehusta ja a-linjainen helma. Olen käyttänyt trikoomekkoa myös talvella pitkähihaisen trikoopaidan kanssa. Huivimaiset neulenutu ovat käteviä kesäiltojen viiletessä. Oma vaaleanpunainen on silkkisekoitetta H&M:ltä.

7. Valkoinen bleiseri, H&M

                        
                                       
Parin vuoden takainen valkoinen bleiseri on ollut huippuostos. Varsinkin epävakaisempina viileinä sadepäivinä se on ollut riittävä lämmin, mutta kuitenkin kevyt topin sekä shortsien tai farkkujen kanssa.

8.  Vintage-mekko, Tulkholman Beyond Retro

                                  

Tämä 50-lukuinen mekko oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kelta-musta-valkoiset sik-sak-aplikaatiot, yläosan vohvelikangas ja helman keväys ovat yhdessä vain todella bueno! Otin riskin, kun ostin tämän mekon 40 eurolla. Rinnuksissa oli keltainen läikkä, mutta se lähti pois sappisaippualla!

9. Shortsit ja rusettipaita, H&M


Tämä on eräs kaikkien aikojen lempiasuistani. Paita ja shortsit vain istuvat niin hyvin yhteen!


10. 70-luvun piirakkamekko, UFF


Tämä paksua puuvillamekkoa käytän kotiasuna, miksen myös muuallakin. Ongelma vain on se, että mikään vaatekappale ei kestä ikuisesti. Pitänee ottaa tästäkin kaavan ylös!

Kuten huomaatte, en pahemmin jaksa seurailla vallitsevia trendejä. Jos jokin iskee silmään kaupassa, saatan toki innostua siitä ja saada ahaa-elämyksen, mutta mieluummin pitäydyn omissa hyväksi todetuissa vaatekappaleissa ja vartalolleni istuvissa malleissa. Onhan se taloudellisempaakin inspiroitua omasta vaatekaapista, vai mitä ;)

Mikä asuista oli sinun suosikkisi? Mitä kevät/kesätrendejä suosittelisit tyyliselleni pukeutujalle?

maanantai 6. toukokuuta 2013

Hakusanojen kertomaa

Iltaista!

Työpäivän päälle en oikein ehtinyt kunnon postausta väsätä, mutta onneksi tällaisen pahan päivän varalle voi  arkistojen kätköistä kiskaista jälleen puolivuosittaiset parhaat hakusanaosumat. Muun muassa tällaisin kummajaisuuksin tähän virtuaaliseen salongiin on viime aikoina eksytty:


punaiset housut on turkulaista
No, mä olen kyllä nähnyt laulaja-Robinilla lähinnä vihreitä ja sinisiä! Eikös hän määrittele nykyään housumuodin kyseisillä kulmilla?

Buttermilk Biscuits blogistin aviomies
Hei Bisquits, jos eksyt tänne lähipäivänä, niin kerropa, mitä kuuluu ;)

Kiinan keisari
Miksi ihmeessä tämä ei vienyt ensi sijassa Wikipediaan? Haa, onko blogini syrjäyttänyt historia-aiheisissa hauissa viralliset tietolähteet?! Nyt äkkiä väsäilemään pseudopostauksia teineille :D

palsternakkaa hamsterille
Ei vaan läskiä ja olutta Råtalle!

Senni kauppakorkeaan
Ai onko siellä omat koulutuslinjat welshin corgeillekin? Bisnes-agilitya? Kaksinkertaista kirjanpitoa luilla?

voimamies vappuasu
Tää tuli ennen vappua. En omista. Tässä vaiheessa toukokuuta ei vissiin tarvitse ottaa enää kantaa...

tilda-kana
No kana en kyllä ole, enkä myöskään muni!

vanhempi lady
No en mä nyt sentään vielä NIIN vanha ole...

mitä isompi, sitä parempi 
Pätee ainakin voileipiin ja kahvimukeihin... En tiedä enkä kyllä haluakaan tietää, mitä haun tehnyt sitten etsi...

polkkatukka fetissi
Ymmärrän, jos tarkoitat Uma Thurmania Pulp Fictionissa...

puhallettava tilda
Tämä ei nyt kyllä taida liittyä edes tildaajiin...

alastomat virkanaiset
Makunsa kullakin, ja tällainen varmaan monilla... 

site:turuntilda.blogspot.com aurinkoa
Joo? Täää olisi ihan ok, jollei samaan aikaan olisi tullut mysö tuota alempaa...

site:turuntilda.blogspot.com tissit
Olen mykistynyt. Luulisi niitä tissejä löytävän jostain vähän helpomminkin?


Minkäslaisilla hakusanoilla teidän blogeihin on viime aikoina tultu?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Pienen pieni tutkimus

Tervehdys jälleen!

Opinto-ohjauksen erillisiin opintoihin kuuluu pieni (30 sivua on tosi vähän viiden vuoden G-produktion rinnalla) ohjaustyön kehittämishanke. Ou jee! Aivoni alkoivat surista vinhasti jo syksyllä ja ideat täyttivät pään, mutta loppujen lopuksi en osannut tarttua niistä mihinkään. Vaihdettuani aihetta kolmesti aloin olla lievästi epätoivoinen - mistä ihmeestä repäisen jotakin, mikä oikeasti kiinnostaa minua ja josta voisi olla tulevaisuuden työn kannalta hyötyä?

Sitten keksin blogini. En ole monasti pyrkinyt tietoisesti hyötymään tästä virtuaalisesta salongistani, mutta tajusin kaksi seikkaa:

a) Jos kerta olen viisi vuotta jaksanut kirjoitella, pohtia ja vaihtaa ajatuksia täällä somessa, niin sehän on minulle selvästi tärkeä juttu. Jaksanen tarkastella ilmiötä tulevina kesähelteinä myös astetta tieteellisemmin.

b) Jos olen omasta henkilökohtaisesta mielenkiinnostani ja oppimisenhalusta kysynyt lukijoiltani ajatuksia toimivasta opinto-ohjauksesta, miksen peilaisi niitä vallitseviin,  hyvinä pidettyihin ohjauskäytäntöihin ja jakaisi tuloksia myös muille tuleville opinto-ohjaajille?

Viittaan edellä mainituilla pohdinnoilla siis tammikuussa täällä blogissa tekemääni kyselyyn, johon sain kiitettävästi vastauksia. Luetutin omalle opo-opintojen ohjaajalleni valikoidun joukon noita julkisia kommentteja ja hän suorastaan ihmetteli, miten blogissa voi olla noin monipuolista ja analyyttista keskustelua :)

Kokemuksia on jo sinänsä riittävä määrä pienen tutkimukseen, mutta jos joku haluaa vielä lisätä oman kokemuksensa, niin olen siitä kiitollinen. Teidän, jotka olette jättäneet kokemuksenne esim. sähköpostiini ei tarvitse olla huolissaan, en ota niitä mukaan tarkasteluun, jollette nimenomaisesti anna lupaa.

Tulen tarkastelemaan kommentteja sosiaalisessa mediassa tapahtuvana keskustelupalstakirjoitteluna, sillä en tammikuussa viitannut tekeväni aiheesta tutkimusta; se ei tuolloin ollut näköpiirissä. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä sosiaalista mediaa käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Huh! Tämä tunnustus tuntuu jo jonkin sortin kaapista ulostulolta. Huomattavasti enemmän minua ujostuttaa kuitenkin paljastaa julkisesti 15 ihmiselle, että minä, yli kolmikymppinen, pidän tällaista (asialla kuorrutettua) hömppäblogia. Miksihän se tuntuu niin nololta?