Tervehdys pitkästä aikaa!
Huh, huh hellettä ja kiirettä. Voi, kumpa voisin sanoa edes opiskelleeni ahkerasti viimeisimmän puolitoista viikkoa, mutta se ei ole todellinen syy hiljaisuuteen. Nyt vain on ollut niin, että minulla on ollut tavallista enemmän sosiaalista ELÄMÄÄ. ;)
Ystäviä on vieraillut Wienistä ja Jyväskylästä, ja lauantaina meillä oli grillailemassa miehen työporukoita perheineen. Ilmeisesti hyvät ilmat saivat ihmiset liikkeelle, sillä parhaimmillaan paikalla oli reilusti yli 30 (40?) ihmistä, joista kolmasosa lapsia. Huh! Hauskaa tosin oli ja mies vastasi pääosin tarjoomisista.
Saimme tuliaisiksi aivan ihanan hehkuva hortensian ja tomaatintaimen. Mies oli pari päivää aiemmin hankkinut viisivuotishääpäivälahjaksi minulle jo muutaman muun pihan kaunistuksen :)
Mitä muuta sitten on tapahtunut? Tässäpä hieman listaa:
1. Olen saanut vihdoin opoharjoitteluni purkkiin, jesh! Viisi viikkoa on nyt täynnä ja kokemusta tuli matkan varrella niin peruskoulusta, ammatillisesta koulutuksesta kuin lukio-opoilustakin. Lisäksi tutustuin jo viime kesänä peruskoulun jälkeisen nivelvaiheen tukitoimiin. Olisi ollut toki hyvä, että olisin suorittanut edes pienet harjoittelupätkät ammattikorkean ja yliopiston puolella, mutta päätähtäimeni on työllistyä jatkossakin joko peruskoulussa tai toisella asteella. Nyt sitten tarvitsisi kirjoitella oppimispäiväkirjaa noista harjoitteluista ja hoitaa muut loput lyhyemmät kirjalliset rästit. Valitettavasti aikataulutukseni petti sen verran, että lopputyötä väsään ilmeisimmin sitten vasta kesällä. Heh, no se onkin minulle tuttua touhua neljän G-kesän jälkeen ja lupailen teille jo nyt lämpimiä kesäkelejä, sillä perinteisesti aina, kun minun pitää lopputyötä väsätä, on varmat kesähelteet tiedossa ;)
2. Mieheni sai muuten pelastettua läppärivainaani kovalevyn sisällöt! Voi onnea! Tärkeintä on, että opomateriaali pelastui, mutta eipä haittaa sekään, että seitsemän vuoden oppituntien suunnitteluähellysten tuotokset pelastuivat ja "jokunen" digikuvakin... Kiitollisin mielen lupaan ottaa vahingosta opikseni!
3. Ensimmäinen konkreettinen vauvahankintakin on tehty. En osaa edes sanoin kuvailla, miten mahtava juttu meitä kohtasi. Saimme eräiltä tutuilta ILMAISEKSI nelisen vuotta vanhat Teutonia-yhdistelmärattaat hoitolaukun ja turvakaukalon kera. Siis koko paketti kaikilla mausteilla. Rattaat ovat olleet käytössä vain yhdellä vauvalla.
Olen niin kiitollinen ja helpottunut, sillä vaunojen vertailu tuntui jo alusta asti melko mahdottomalta tehtävältä. Uskon ja luotan, että saamamme rattaat soveltuvat hyvin maaseudun oloihin, sillä etupyörät saa tarpeen vaatiessa lukittua ja menopelissä on käsijarrukin. Voi tätä muikeutta!
4. Olin perjantaina henkilökohtaisena shopparina (vai mikä se on?) ystävälleni, joka etsi Turusta vintagemekkoa omiin väitösjuhliinsa. Hih ja huh! Tehtävä oli ihana, mutta myös pelottavan vastuullinen, sillä vuosikertavaatteen metsästys on aina vähän niin ja näin - ne kun ovat uniikkeja. Loppujen lopuksi ystäväni löysi aivan ihanan aidon SUOMALAISEN 50-luvun Marilyn-henkisen kellohelmaunelman, jonka nimesin saman tien kesäillan unelmaksi ;) Ystäväni lupasi, että saan postata puvusta sitten, kun suuntaamme hänen väitösjuhliinsa kesäkuun puolella.
5. Heh, teimpä myös minä pallohama vintagehenkisiä heräteostoksia ilman mitään takuuta siitä, että vaatteet koskaan mahtuvat päälleni. No, en ota paineita vaan myyn vaatteet sitten vaikka eteenpäin.
Käväisin pitkästä aikaa Art+Design-liikkeessä ja kas - sieltähän löytyi taas aivan uskomattomia aarteita!
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut punakukkaisen vintagemekon löytämisestä. Nyt tuo haave toteutui, mutta löytämäni ihana pitsikauluksinen mekko vaatii jonkin verran fiksaamista. Klänningin vetoketjut on nimittäin ommeltu umpeen ja kapeahko vyötärökin arveluttaa... Mutta ei murehdita vielä ;)
Toinen löytöni on tätäkin huimempi! En ole nimittäin koskaan törmännyt mihinkään vastaavaan.
Art+ Designin rouva kiikutti näytille aivan uskomattoman 70-lukuisen maksihameen. Se on Leona-merkinen; suomalaista tuotantoa. Tuo tikkinen hame olisi aivan uskomaton asu esimerkiksi töissä syksyisin, se yllä voisi leimuta kilpaa syysruskan! Mutta katsotaan, miten käy... Nyt vyötärö ei mennyt lähellekään kiinni, toivottavasti sitten syksyllä menee. Jos ei mene, niin myyn sen sitten eniten tarjoavalle. Alle kolmellakympillä ei kyllä lähde - sen verran maksoin siitä itsekin :)
Mukavaa helleillan jatkoa!
Ps. Kiitos mielettömästi edelliseen postaukseen tulleista vakuutusvinkeistä. En ala vastaamaan niihin yksityiskohtaisemmin, mutta totean lukevani ne erittäin huolellisesti läpi. Toivottavasti niistä on hyötyä myös muille vastaavassa tilanteessa oleville :)
2 kommenttia:
Ihana tuo punakukkainen mekko. Olen itse niin pitkä, etteivät vintagevaatteet yleensä ole sopivan kokoisia, mitoitukset on selvästi tehty paljon lyhyemmälle ja sirommalle ihmiselle ennenvanhaa.
Ansa!: Kiitos kehuista! Naisten keskim. pituus ja muutenkin vartalonmitat ovat muuttuneet vuosikymmenten myötä. Itse taidan edustaa vanhan ajan perusnaistyyppiä (löytämieni vaatteiden perusteella), esim 70-luvun 36 koko menee hyvin, mitä ei voi taas sanoa samasta nykykoosta.
Joskus parisen kuukautta sitten oli jollakin sivustolla muuten mielenkiintoinen juttu siitä, kuinka esim. missien mitat ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet. Aiemmin vyötärön ympärys oli kapeampi, rinnat hivenen suuremmat ja pituus huomattavasti lyhyempi kun taas nykyään missit ovat huomattavasti pidempiä eivätkä niin kurvikkaita. Toisaalta, voihan kyseessä olla yksinkertaisesti vain kauneusihanteiden muuttuminenkin.
Lähetä kommentti