torstai 31. heinäkuuta 2014

Ystäväni karonkka-asu

Iltaista!

Nyt, kun itselläni ei ole asiaa vintagemekkoihin, on hyvä hetki esitellä ystäväni ihastuttavat väitös- ja karonkka-asut. Sain luvan myös näyttää kuvat ilman epämääräisiä sydämiä ynnä muita suttuja, mikä on tietysti poikkeuksellista herkkua tässä blogissa, jossa blogin pitäjä yrittää vielä edes jollain tavoin suojella yksityisyytensä rippeitä ;)


Ystäväni Kirsi-Marian virallinen väitösasu löytyi Helsingistä Fida-kirpparilta ja muuttui ompelijan käsissä tyylikkääksi ja ajattomaksi polvimittaiseksi pikkumustaksi.

Karonkka-asua kerroinkin olleeni mukana metsästämässä. Kirsi-Marian etnologian alan väitöskirjan aihe  ”Ei elämääni lomia mahtunut.” Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä talvi- ja jatkosotien ja jälleenrakennuksen aikana ajoittuu tarkastelemaan 1940- ja 1950-lukuja, joten hänen toiveensa oli löytää leninki kyseiseltä ajanjaksolta.


Kiertelyjen lopputuloksena asu löytyi lopulta yllätys, yllätys VintagEija´sista. Kirsi-Maria oli kyseistä mekkoa jo netistä vilkuillut, muttei pitänyt sitä ensin vaihtoehtona. Tämä makutuomari vakuuttui leningistä ensi silmäyksellä, että se oli se oikea. Nimesin tuon ihastuttavan vaaleanpunaisilla kukilla koristellun mustan mekon mekon "kesäyön unelmaksi". Se on ehkä kauneimpia näkemiäni 50-luvun leninkejä ja kaiken lisäksi vielä kohtuullisen harvinaista suomalaista tuotantoa!

Kirsi-Marian väitös oli ensimmäinen, johon osallistuin alusta loppuun. Olen kyllä ollut aiemminkin väitöstilaisuudessa tai sitten karonkan jatkoilla, mutta oli hieno elämys nähdä tapahtumaketju alusta loppuun saakka. Ystäväni väitös oli myös läheisimmän ihmisen väitös, jossa olen ollut mukana. Luulenpa, että me ystävät ja tutut olimme enemmän hermostuksissamme kuin väittelijä itse. En voinut kuin ihastella ystäväni sanavalmiutta ja sädehtivää olemusta! Melko pakkaus kaiken kaikkiaan ;)


Kuuluin myös harvoihin ja valittuihin, jotka saivat uunituoreen väitöksen tiskin alta. Sitä ehti selailla jo väitökseen seuraksemme lähtenyt  91-vuotias isoäitini ja äitinikin on tilannut teoksen lukulistalleen.

Kirsimaria on muutenkin erikoistunut 50-luvun historiaan. Suosittelen aikakaudesta kiinnostuneille muun muassa Onnen aika? Valoja ja varjoja 50-luvulla-teosta, jonka Kirsi-Maria on kirjoittanut yhdessä Keijo Rantasen kanssa. Jään mielenkiinnolla odottelemaan ystäväni uusia aluevaltauksia! Kaikkea hyvää ja menestystä uralle uudelle tohtorisnaiselle!

Kuvat 1 ja 2  lainattu Illuusioita-blogista ja kuva 3 on lainattu täältä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Neuvola-asu ja muita kuulumisia

Tervehdys jälleen!

Kyllä sitä tosiaan ollaan ihan hengissä eikä synnytyksenkään pitäisi olla vielä ihan ajankohtainen juttu. Liikuttavaa, että jotkut teistä alkoivat olla ihan huolissaan, että minne se Tilda oikein katosi :) Totuus ei ollut sen kummallisempaa tällä kertaa kuin että tauko bloggailuun syntyi siitä, että ensimmäisen paussiviikon mieheni tarvitsi ainoaa konettamme kohtuullisen nonstoppina omiin työjuttuihinsa ja yläkerran mylläys kaappiremppoineen vei aikansa. Toisella viikolla sitten lähdimme reissuun sukuloimaan Itä- ja Keski-Suomeen, jolloin postailu oli vielä vaikeampaa. Nyt mieheni on palannut varsinaisiin töihin ja saatan tehdä postauksia päiväsaikaan. Kaiketi voisi sen lopputyönkin vielä aloittaa, mutta..

...voi blaah! Tuskin olen ainut raskaana oleva nainen, joka on viime aikoina tuntenut olonsa tukalaksi. Voi olla, että lopputyö jää hamaan tulevaisuuteen. Hieman pettynyt olen itseeni, mutta toisaalta en oikein osaa vaatiakaan sitä itseltäni. Kun nyt jaksaisi tämän raskauden loppuun kunnialla ja täysjärkisenä. Erityisesti nyt edellisen pienen kuoleman vuosipäivän aikoihin, on taas ollut ahdistavampaa sietää tätä epävarmuutta.

Lupasin muuten itselleni, etten enää suostu istumaan autossa 500 km yhden päivän aikana tai ylipäätään lähtemään mihinkään reissuun tässä vaiheessa raskautta. Visiteerasimme reissun lopuksi vanhemmillani ja koska halusin tavata tienoolla poikenneet serkkuni, päätin että matkustaisin junalla takaisin Turkuun. Onhan ensinnäkin junissa helpompi jaloitella ja jos valitsee ICT-junan, niin ilmastointikin on kohdillaan.



Katin kontit! Jouduin sitten tietenkin siihen ainoaan ilmastoimattomaan vaunuun... Hikoilin 1/3 matkasta tiedon rajamailla, kunnes ystävällinen naiskonduktööri siirsi minut täysin tyhjään bisnesluokan vaunuun, jossa oli ilmainen vesitarjoilu! Vaikka VR:llä asiat ovat välillä hoituneet vähän miten sattuu ja harmillista on, että nyt elokuussa junien pysähdykset usealla paikkakunnalla, esim. kotikyläni kohdalla loppuvat, niin tästä raskaana olevan naisihmisen kohtelusta yhtiölle (tai ainakin kyseiselle konnarille) täydet pisteet ja papukaijan merkki!

Kuvissa näkyy myös nykyinen olemukseni. Painoa on tullut sellainen 14-15 kiloa tähän mennessä ja laskettuun aikaan on vielä sellainen kuutisen viikkoa (tai enemmän, jos menee yli...). Useimmat noista kesäaikana esittelemistä raskausajalle hankkimistani vaatteista mahtuu yhä päälleni, mutta esim. joitakin keväällä käyttämiä "raskausmallisia" vaatteita en pystyisi enää käyttämään. No, ilmeisesti ei ole pelkoa, että säät tästä ihan hirveästi viilenisivät.

Päivän asu uutuutena ylle pääsi eräs viime viikkojen suosikki. Ehkä viimeisiä täysin uusia raskausvaatteita, joita tulen esittelemään tässä ennen synnytystä. Suurkiitos vielä ystävälle, joka lahjoitit tämän Indiskan vilpoisen puuvillamekkosen! On ollut runsaassa käytössä :) Pistin tuon patellavyön nyt asukuvaan, mutta mukavinta on ihan ilman mitään kiristystekijöitä. Laukkukin on vanha tuttu, mutta ballerinat sentään uudet, joskus kesäkuusta Aleksin alesta hankitut. Ne ovat onneksi sen verran järeät, että menevät vielä syksymmälläkin.



Tänään oli poikaisen viikkopäivä (rv 35) ja sitä juhlittiin neuvolavisiitillä. Keskikäyrillä kaiketi mennään, mutta neuvolatädille heräsi epäilys, että kaveri olisi yli kuukauden alaspäin köllöttelyn jälkeen kääntynytkin perätilaan, hui! Tilannetta tsekkaillaan paremmilla vehkeillä ensi viikolla uudemman kerran, mutta rauhotuin hieman, kun pikkuinen alkoi hikkailla ja nykiminen tuntui kyllä umpisuoliarpeni tienoilla alavatsan sivustassa. Ehkäpä en sitten kuitenkaan ala hermostumaan asiasta. Kai ne perätilassa olevatkin saadaan ulos sitten, kun sen aika on.

Onko teillä äiti-ihmisillä kokemuksia jakaa tästä perätilajutusta minun ja muiden ensisynnyttajien kanssa?

Mukavaa viikonjatkoa!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ja se todellinen totuus Turun Tildan kulisseista...

Te lukijathan olette kovasti toivoneet arkista realismia postauksiin. No, täältä sitä pesee! Katsotaan, jatkuvatko vastaavat toiveet tosiaan edelleen ;)



Tsadaa! Tässä aukeaa ovi lastenhuoneeseen. Syy siihen, etten ole yläkertaa paljon kuvaillut, johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on ROMUVARASTO.


Emme kumpikaan ole mieheni kanssa maailman siisteimpiä ihmisiä (jos ei nyt sotkuisimpiakaan), mutta viime aikoina yläkerta on suorastaan räjähtänyt! Mies onkin (vuosikausia) naljaillut, että hän aikoo joku päivä perustaa rinnakkaisblogin "Totuus Turun Tildasta" ja postailla sinne lääväilyjäni.

Viime aikainen eksponentiaalinen räjähjääntyminen on kuitenkin johtunut siitä, että olemme saaneet kiitettävissä määrin vauvatavaraa ja -vaatetta tutuilta. Niille ei vain ole ollut paikkaa ennen kuin liukuovikaapistoremontti on valmis. Nuo uudet kaapit ovat kyllä jo paikallaan, mutta tavaroiden roudaaminen kolmen eri huoneen välillä ei ole ihan yksinkertaista. Mies ei ole hommiltaan vielä ehtinyt siirtää raskaimpia huonekaluja minnekään eikä anna minun koskea omiinkamppeisiinsa... Pattitilanne, joka alkoi jo jossakin vaiheessa harmittaa hormonihirviömammaa ;)


Tärkeintä ei nyt kuitenkaan ole (ymmärsin sen lopula itsekin jossain vaiheessa), saadaanko lastenhuonetta siistiksi. Eihän pikkuinen tule siellä asumaan ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen. Makkari ja työhuone sen sijaan on tärkeämpi saada kuntoon.. Mietinnän alla on, pitäisikö nuo Ikean Hemnes lipasto ja vaatekaappi laittaa myyntiin Tori.fi-sivustolle? Hankimme ne häälahjarahoilla, mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin, ne sopivat meidän vanhaan 58 neliön kämppään paljon paremmin kuin nykyiseen asuntoon. Varsinkin tuon lipaston sijaan olisi pitänyt valita se kapeampi ja korkeampi malli. En haluaisi ahtaa pikkuisen huonetta sitten tulevaisuudessa täyteen tuollaisia isoja raskaita huonekaluja, että jäisi kunnolla leikkitilaa. Toisaalta tällä hetkellä tyhjennettyäni tuon lipaston vauvan kamat mahtuisivat tosi hyvin sen sisään... Tätytenee jatkaa aprikointia! Ehkäpä aloitan pesemällä ensimmäisen lastin vaikka äitiyspakkauksen sisältöä, sillä eihän tässä nyt liikoja aikoja ole enää jäljellä...

Saa toki antaa vinkkejä tai neuvoja pohdintoihini :)

Kuulemisiin!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Prinsessalle

On kulunut vuosi tapahtumasarjasta, jonka jälkeen en ole ollut enää sama ihminen. Itse asiassa, vaikka muuten menetetystä pikkuisesta on itselleen luvan annettuaan ollut jotenkin luonnollista vuodattaa tuntojaan, ei noista vuoden takaisista tapahtumista ole. Mielessä on tuhansia ajatuksia, muttei sanoja. Täysin en edes pysty enää noita hetkiä tavoittamaan, ja ehkei se ole tarkoituksenmukaistakaan. Tapahtumat värisevät mielessäni kangastuksena, jotenkin epätodellisena, vaikka ne läpi kävinkin. Olin joka tapauksessa kuukausia voimaton ja edelleenkin ajoittain väsynyt. Se kertonee jotain kokemusten vaikutuksista. Seuraavassa siis vain joitakin irtonaisia ajatuksia vuoden takaisesta.


Kun oli kulunut noin kuusi viikkoa siitä kipeästä ultrauskokemuksesta, saavuimme äitiyspolille tekemään lopullisen päätöksen pienen kohtalosta. Takana oli lukematon määrä ultrauksia, lapsivesinäytteiden ottoja, asiantuntijapalavereja (asiantuntijat tosin eivät osanneet sanoa oikein yhtään mitään...) ja yhä uusia päätöksiä siitä, että mitä jos odotettaisiin vielä viikko. Ehkä ihme tapahtuisi... Taustalla jyskytti kuitenkin se väistämätön fakta, että raskaudenkeskeytystä ei voi loputtomiin lykätä. Jossain vaiheessa lopullinen päätös olisi kuitenkin tehtävä.

Se päätös oli tehtävä sinä perjantaina. Mutta sen olimme päättäneet, että emme todellakaan tekisi sitä ilman lääkärien perinpohjaista lääketieteellistä arviota/ennustetta, jota mielestämme emme olleet vielä saaneet. No, tuota palaveria ei onneksi tarvinnut pitää. Ensiksi tehdyssä ultrassa pienen todettiin nukkuneen pois. Purskahdin itkuun, ihan vain silkasta helpotuksesta. Puolet niistä myllynkivistä, joita olin kantanut kaulallani koko tuon helteisin heinäkuun, vajosi merenpohjaan.

En silti pystynyt nielemään raskaudenkeskeytyksen esilääkitystä ennen kuin lääkäri oli vielä kerran näyttänyt ultrasta, mistä tietää, että sikiö on varmasti kuollut. Lopulta ne otin ja lähdimme kotiin nukkumaan superpitkiä päiväunia. Muistan edelleen pihamme pihlajat ja syreenit, jotka nuokkuivat helteessä. Taustalla kumisi tumma taivaanranta, mutta kuten joka kerta viime kesänä, tämäkin ukkoskuuro kiersi tienoomme kauempaa.

Viikonloppu kului. En muista miten. Kaiketi se kuitenkin kului. Yhden hermoromahduksen sain, kun sunnuntai-iltana iski paniikki. Mitä jos kaikki menisi pieleen? Mitä jos en voisi tulla enää uudelleen raskaaksi? Otin sitten sen toisen opamoxin noiden viikkojen varrella. Edellisen olin ottanut erään asiantuntijalääkärin kahden tunnin jaaritteluputken päätteeksi. Ainoan koko raskausaikana. Nukahdin raskaaseen uneen.

Aamulla läksimme sairaalaan. Verikokeiden kautta pääsin naistentautien osastolle, jossa aivan ihanat kätilöt ottivat minut huomaansa. Halauksista ja myötäelosta ei ollut puutetta. Sain oman huoneen, jossa synnyttäisin pienen. Oli armeliasta, ettei tarvinnut nähdä ainuttakaan onnellista paria vastasyntyneine vauvoineen. Huoneessani vieraili myös sairaalapastori. Sain siunauksen masulleni ja pidimme yhdessä rukouksen.

Synnytys käynnistettiin noin klo kymmenen aamulla. En nyt käy noita vaiheita sen tarkempaa, mutta totean, että supistukset ovat kyllä voimakkaita, kuten yleensä käynnistetyissä synnytyksissä. Onneksi kuolleen pienen kohdalla ei tarvitse säästellä äidin kivunlievityksen suhteen. Tämä rohkaisuksi vastaavaan tilanteeseen joutuville.

Pikkuinen syntyi viiden aikoihin iltapäivällä. Jos supistukset olivat kivuliaita, niin ponnistuksia taisi olla puolitoista. Eihän rv 18. syntyvä vielä kovin iso ole. Se, mitä kannan kauniina huojentavana ajatuksena mielessäni on se, että sain synnyttää pienen makuullani peiton alle. En olisi kestänyt ajatusta siihen portatiiviin synnyttämisestä.


Saimme hyvästellä pienen, pitää häntä lähellämme; katsella pieniä sormia, varpaita ja kasvoja. Otimme hänestä myös kuvan muistoksi. Suosittelen tätä muille vastaavaan tilanteeseen joutuville, vaikka minua (ja varsinkin lähipiiriäni) hyvästely arveluttikin herkyyteni tuntien. Luotin kuitenkin ammattilaisten näkemyksiin tässä ja se kannatti. Olisin katunut hyvästelemättä jättämistä elämäni loppuun asti eikä kuolema olisi konkretisoitunut tarpeeksi. Nykyään moni kaiketi hyvästelee pienensä. Kannattaa luottaa kätilöiden ammattitaitoon, sillä jos kyseessä on vaikka pelottavan näköinen epämuodostuma, pieni peitellään ja vanhemmat voivat hyvästellä esimerkiksi vauvan pikkuruiset jalat.

Omalta osaltani synnytys ei ollut vielä ohi, sillä jouduin vielä kohdunkaavintaan. Tässä vaiheessa aloin olla jo hieman väsynyt ja sekava, sillä en ollut voinut syödä tai juoda koko päivänä. Tippa tosin meni ranteeseen koko ajan. Pääsin leikkuriin vasta iltakymmeneltä, joten pitkäksi venyi prosessi. Sieltä tultuani sain vielä ilta-aterian ja vaivuin levottomaan uneen.

Aamulla ennen lähtöä halusin hyvästellä pieneni vielä kerran. Tajusin, etten ollut nähnyt hänen pieniä jalkojaan. Sairaalan pihalla napsautin kännykän päälle. Siellä oli viesti siskoltani ja runo, jonka julkaisin jo vuosi sitten täällä blogissa:

"Ethän pelkää pimeää,

siel´on monta kynttilää.

Ja viimein sun mukaan eivät pääse saattajatkaan...

Mut siin´on lohtu mulle,

et siel´on kaikki sulle."


En vielä silloin muistanut, että sehän on pätkä Johanna Kurkelan "Prinsessalle" kappaleen lyriikasta. Kyseinen kappale ja Erinin "On elämä laina" tulevat aina muistuttamaan minua pienestä, vain ohikiitävän hetken verran täällä viivähtäneestä prinsessastamme.


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kesälaukku Lontoosta ja paikallinen vinkki

Tervehdys!

Tänään iski oikeastaan ekaa kertaa kunnolla myötähäpeä päivän asukuvia katsoessa, mutta julkaistaan nyt kuitenkin. Ehkäpä päivän vinkki voisi olla, että raskausmasua on kiva esitellä, mutta ihan mihinkä tahansa makkarankuoreen (vaikka kyseessä olisi ns. raskausmekko) ei itseään kannata näillä kurveilla tunkea... Tämä huutonet mekko on kyllä ihan mukava päällä, mutten ehkä laita ylleni toista kertaa ihmisten ilmoille.


Postauksen pääasia ei ole ole kuitenkaan epäonnistunut asukokonaisuus vaan laukku, jonka muistin ottaa viikolla käyttöön. Lontoon reissullahan minulla oli itse itselleni annettu lupa ostaa jotakin ihan uutenakin. Kohtuullisen hyvin vältyin ostoshysterialta, mutta eräs laukku oli sellainen joka tuntui ihan järkiostokselta.


Osuimme ihan vahingossa (tai no, jossakin vaiheessa nettisurffailuja olin kyllä pistänyt vinkin mieleen) TK Maxx-nimisen laatu-outletin kulmille ja päätimme vilkaista valikoimaa. Kyseinen liike myy eri brändien poistoeriä. Lähinnä shoppailua harrasti mieheni, joka osti mm. kahdet aurinkolasit, pukukengät, pyöräilytakin ynnä muuta mukavaa.

Minä päädyin hypistelemään laukkuja ja lopulta mukaani valikoitui Ralph Laurenin Polo Sport-malliston klassinen kesälaukku nahkaisilla yksityiskohdilla. Laukun lähtöhinta oli jotakin järkyttävää, n. 200 puntaa, mutta se nyt 40 punnalla. Keskimäärin TK Maxx-liikkeessä alennukset olivat 60-75 %, joten harkinnanvaraisia laatulöytöjä. Yksi ketjun Lontoon liikkeistä löytyy ainakin osoitteesta 120 Charing Cross Road.


Laurenin laukussa miellyttää sen neutraali värimaailma ja viimeistelty olemus. Se on myös kovitettu (tai mikähän oikea ilmaus onkaan) eli se ei tavanomaisten kangaslaukkujen tavoin lörpähdä rumasti.


Sitten vielä toinen lähitienoon vinkki, nimittäin Lystilän puutarha Kaarinan Kuusistossa. Mielestäni sieltä löytyy tosi hyvät kesäkukat! Olemme jo kahtena vuotena ostaneet sieltä kivat kahden kasvin amppelit kestolannoituksella. Kuulema noiden pelargonioiden pitäisi alkaa riippua jossakin vaiheessa, mutta menevät kyllä näinkin!


Mukavaa viikonvaihdetta! Palataan blogin äärelle ensi viikolla :)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Monikäyttöinen raskausajan juhlamekko


Keskiviikkoista!


Lupailin teille kuvia ystäväni väitösjuhlasta ja hänen iki-ihanasta karonkka-asustaan, mutta odottelen vielä hetken, että hän itse julkaisee postauksen omassa blogissaan. Sen sijaan voinen jo paljastaa oman tämän kesän "vakiojuhla-asuni", joka on ollut ylläni jo kyseisessä väitösjuhlassa sekä eräissä sukujuhlissa.

Voinen todeta monen muun raskaana olevan tavoin, että raskausajan loppupäähän osuvat juhlat, niin ihania kuin ne ovatkaan, aiheuttavat usein harmaita hiuksia. Mitä ihmettä sitä laittaisi ylleen? Ihan hirveästi ei viitsisi asusta maksaa, kun käyttökerrat jäävät usein kohtuullisen harvoiksi ja toisaalta on huomioitava mukavuusaspekti. Itse ainakin tykkään, että raskausaikana mekossa on pienet hihat, sillä muutokset rintavarustuksessa ovat olleen niin huimia, ettei juhlamekkoihin sopivia rintaliivejä viitsi joka mutkassa ostaa. En ole esimerkiksi raaskinut ostaa olkaimettomia liivejä, kun kuppikoosta ei taas parin kuukauden päästä tiedä yhtään mitään... Hihalliseen mekon sisään on sen sijaan helppo kätkeä ne muutamat riemunkirjavatkin, mutta sopivat ja hyvin tukevat liivit!

Toinen ongelma on materiaali. Kovin tyköistuvia, mutta joustavia mekkoja on vaikea löytää. Kaikkein parasta olisi myös se, että mekon käyttöikää voisi jatkaa imetysaikana. Sitten vielä se, että nettikaupat ovat olleet pullollaan kyllä kaikkia ihanuuksia, mutta olen nyt yrittänyt pitää kiinni tästä kierrätyskeijuprojektista edes jonkin verran myös tässä raskausaikana. Olenkin viime kuukaudet kytännyt ahkerasti huutonet- ja tori.fi-palstoja, josko jotakin oman kokoista sattuisi kohdalle. Sekään ei ole itsestään selvyys, sillä suurin osa myynnissä olevista vaatteista on M tai L-kokoa, joiden arvelen olevan itselleni raskaudesta huolimatta varsinkin hartioista liian suuria.



Keväällä kuitenkin tärppäsi! Huutonetissä oli myynnissä s-kokoisena Seraphinen Jolene-mallinen äitiys-/imetysmekko, jonka kuuluisin käyttäjä on tietysti itse Walesin herttuatar.



Tiedättekin kaiketi, että olen uskollinen monarkistien tyylin ihailija. Voisi sanoa, että Kate Middleton on eräs tyyli-ikoneistani. Minua ihastuttaa siveellinen tyköistuva pukeutuminen. Hihat, kivat leikkaukset ja ja polvimitta kuuluvat usein myös omaan repertuaariini.



Haaleanvaaleana minua olisi tietysti pukenut jokin vähän värikkäämpi versio, mutta myynnissä ollut yksilö oli tällainen kitinvärinen Jolene. Toisaalta se oli omaa s-kokoani ja arvelin, ettei Joleneja olisi ihan joka viikko nettifoorumeilla myynnissä. Ajattelin myös, että mekko olisi helppo asustaa vähän eri tavoin eri tilaisuuksiin. Sain pari kertaa käytetyn mekon onneksi vielä 15 eurolla ja hauskinta jutussa oli se, että kaupat tehtyäni paljastui, että mekon möi minulle eräs toinen bloggaaaja, nimittäin Lisbet E ;) Ajattelin, että tämähän on ihan hauska blogijuttu jo! Ehkäpä kauppaan mekon vuorostani jollekin toiselle bloggaajalle joskus ;)

Mutta käytettynä tai uutena - suosittelen ehdottamasti tätä mekkoa odottajille. Hieman Kate-glamouria turvonneelle odottajalle :D

Ja ps. Jos jollakulla lukijoistani on Jolenea pitkähihaisena ja värikkäänä, ostan ehdottomasti pois kaapista pölyyntymästä!

Mukavaa päivän jatkoa!

Kuvalähteet:1 ja 2

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Puutarhamuumi Tilda ja vinkkejä mökkiviemisiksi

 Maanantaista!

Viime päivinä on jotenkin tuntunut ihan kesältä ja lomalta; oikeastaan voisi sanoa hetkessä elämiseltä!


Eikös se vanha viisauskin sano, että puutarhan hoitaminen on onnenlähteistä suurimpia? No, meille riittää tällä hetkellä ihan vain se, mitä patiolle mahtuu. Pääasia on, että salaatit ja maustekasvit saadaan omasta takaa. En tykkää tällä hetkellä raskauteni takia möyriä mullassa, mutta kuolleiden kukintojen nyppiminen ja kasvien kastelu on jotenkin suorastaan meditatiivista puuhaa. Puutarhamuumeiluun sopii hyvin eräs vaatekaapissani vuosikausia asutellut H&M:n Conscious Collectionin riemunkirjava kukkakuosinen tunika, jota osa lukijoistani (ja kaiketi mieheni) on pitänyt raskausasuna ihan alusta pitäen ;) No, nyt on sitten siinä varsinaisessa käytössä!


Tämän postauksen toinen teema on pieni tuliaisvinkki, niille, jotka suuntaavat lähiviikkoina ystävien tai sukulaisten mökeille. Entäpä, jos veisittekin sen perinteisen kahvi- ja keksipakettisetin sijaan jotakin ihan muuta ja hyödyllistä?


Tangle Teezer on varmaan lähes kaikille tuttu. Olen trendeistä usein auttamattomasti jäljessä, mutta sitten, jos hurahdan, hurahdan täysillä. Niin kävi, kun ostin tämän pinkin "kamman" keväällä Hulluilta Päiviltä. Olen vuosikauden julistanut, että mikään kampa tai harja ei oio takkutukkaani sitä samalla tuhoamatta. Olin väärässä, niin väärässä. Tämä on loistokapine. Ehkäpä sitäkin käyttäessä kannattaa odottaa, että hiukset ovat hieman kuivuneet, mutta aivan loistotuloksia minä, jonka hiukset kuuluvat aivan varmasti takkuuntuvimpaan kymmenekseen, olen saanut vedellä suitsait suoriksi! Ehkäpä mökkiläisillä on jo Tangle Teezer kotona, mutta onkohan mökkisaunassa? Aamu-uinnin jälkeen voisi olla ihan mukavaa suoristella hiuksia kivuttomasti mökkilaiturilla.


Sitten toinen loistovinkki! Kotimainen avainlipputuote Lemon Juice & Glyserine on laajentunut keväänkorvilla myös suihkusaippuoihin. Sain testattavakseni jo useamman kuukautta sitten kyseiset raikkaat vaihtoehdot ja voin sanoa, että niiden ihana tuoksu on vienyt mennessään. Varsinkin sitruuna-avokadosuihkusaippua on todella hyvä, ei yhtään keinotekoisen hajuinen. Se on ollut aivan ihana varsinkin hellesäällä!

Lime & jogurtti 2in1 on myös hyvä ja varmasti sopiva juuri mökkiolosuhteisiin, sillä se sopii kaikenlaiseen, myös hiusten pesuun. Tuota puuvillasuihkusaippuaa olen käyttänyt vähiten ja se on tosi neutraalinen tuoksuinen. Putkilot ovat myös todella riittoisia.


Tuotteiden suositushinta on 2,2 e ja niitä löytyy varmasti monista päivittäistavarakaupoista, esim meidän kylältä ihan perus K-kaupasta. Toisin sanoen vielä mökkipaikkakunnalla saattaa löytyä hyvinkin lähikaupan valikoimasta eikä rasita lomabudjettia ihan hirveästi ;)

Toivottavasti ainakin jompikumpi vinkki hyödytti teitä!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Illanhämyssä


 Hupsista!

Arvatkaapa mitä! Turun Tildan sivuilla on vuosien varrella vieraillut jo 1 000 000 kävijää eikä tilastoa olla pidetty edes ihan alusta asti. Aikamoista...


Tässä kotiasunäyte eiliseltä. Sain väsättyä Pikku Myy-nutturan pitkästä aikaa, koska mieheni biffasi minut kampaajalle hiusten leikkuuseen ja huonokuntoista latvaa katosi viitisen senttiä! mahdoin näyttää jo aika variksenpelättimeltä, kun mies oli valmis moiseen ;)

Muutenkin viime päivät ovat olleet tosi kivoja. Perjantaina saimme hoidettua urakalla kotiin liittyviä juttuja kuten lastenhuoneen sälekaihdintilauksen sekä edistettyä liukuovikaappiprobleemaa. Mahdollista kaapin paikkaa on viritelty työhuoneessa seinälle jos toiselle, mutta vasta nyt palaset tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Jopa kuivausrumpu saatiin viimein kylppäriin. Sanotaanko, että tässä noin 10 viikkoa ennen laskettua aikaa tämän hormoonimamman hermot alkoivat olla jo melko tiukilla, kun tietyt jutut eivät tahtoneet edistyä. No, nyt näyttää paremmalta :)


 Eilisenä asuna minulla oli yllä taasen näitä viime talvisia Ihana Kirppis-löytöjä. Tämä jokusen euron kustantanut Indiska-tunika oli väljä vielä talvella, mutta eipä ole enää... Rusetin väsäsin yhden hameen nauhasta; mätsää hyvin ainakin tuon kukkapuskan kanssa ;)


Asun korut ovat nyt vähän liioittelua, mutta löysin ne korurasian pohjilta. Sain nämä Kalevala korut joskus 90-luvulla, ehkäpä 15-vuotislahjaksi vanhemmiltani. Oikeastaan aika kivat, kun sormuskin pysyy tässä raskauden aikana tosi hyvin sormessa ;) Pitänee ottaa siis aktiivikäyttöön!

Mukavaa, lämpöistä sunnuntaita kaikille!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Mama Kesäheinä


Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.


En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.


Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.


En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

     
Eilen eräs vanha herra pysäytti minut päärynähyllyn kohdalla ja kertoi, kuinka hän jaksaa ihastella odottavia äitejä vuosikymmenestä toiseen. Ylläni ei tosin ollut tämä mekko, vaan se Berliinin munkkelo. Varmaan ylistys olisi tullut tosin ihan missä kaavussa tahansa. Pappa taisi olla ihan tosissaan :) Kiitos Hopeapeilin Elinalle tästä huutismekkovinkkauksesta!