keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Keittiöremppaa tiedossa

Tervehdys!

Blogi on ollut hieman tauolla kesäflunssien ja muiden kiireiden vuoksi. Raskaus etenee omalla painollaan - ja nimenomaan tuolla painollaan. Olen joutunut viettämään kohtuullisen paljon aikaa makuuasennossa ikävien suonikohjuvaivojen vuoksi. Poikainen painaa melko ikävästi paikkoja tällä hetkellä. En ala kuvailla asiaa sen tarkemmin julkisesti, sillä en tahdo epämääräisiä googleosumia blogiini. Saman kokeneet arvanevat, mistä saattaa olla kyse.

Mutta sitten päivän epistolaan: Meille on tuloillaan pienimuotoinen keittiöremontti. Keittiömme on nykyisellään ihan perussiisti, ja vain pelkistä esteettisyyssyistä emme olisikaan alkamassa uudistuksiin. Nyt kuitenkin, kun toinen lapsi on tulossa, on eräs tekijä, joka on pakko uudistaa: tiskiallas. Se on nykyisellään ihan turkasen pieni! Sinne ei mahdo paistinpannua, ei mitään (ja kysymys kuuluu, että kenelleköhän rivitalokämpät sitten oikein suunnitellaan - ei vissiin ainakaan lapsiperheille...). Vesi lainehtii tosi helposti yli äyräiden. Alvarin pullorumban aikoihin hermo meinasi mennä jo moneen otteeseen.

Lisäksi rakennuttaja on tehnyt keittiöremontin ilmeisen kiireessä. Nykyisten kaapinovien hantaakit on kiristetty liian syvään, jolloin veden valuessa ovat ovat päässeet paikoin turpoamaan. Ajattelimmekin tehdä keittiöremontin vaihtamalla vanhaan runkoon vain kaapinovet ja hantaakit sekä uusimalla pöytälevyn ja sen tiskialtaan.


Koska runko aiotaan pitää samana, kaapinovia yms. ei voi hankkia ihan mistä tahansa standardikaupasta. Näillä näkymin ajattelimme tilata uudet vermeet kaarinalaisesta Puuvajasta, joka tekee toimittaa keittiökalusteita mittatilaustyönä. Jos jollakulla on kokemusta kyseisestä yrityksestä, kuulisin mielelläni kokemuksistanne.


Suurin vääntö tuleekin sitten olemaan perheen sisällä keittiön uuden tyylin valinnasta. Tiedän, että mieheni tykkäisi eniten jostakin korkeakiiltosesta modernista keittiöstä, mutta myönsi itsekin, että  kierrätyspuupöytäämme ja Juvin lasivitriiniin sopisi hieman rustiikkisempi tyyli. Mitään täysmaalaisromanttista keittiötä en itsekään toivo, vaan jotakin rosoisuutta ja särmää modernimmilla vivahteilla siinä saisi olla.


Tällä hetkellä omaa silmääni miellyttää eniten jokin Ikean Hittarp-kaapistojen tyylinen vaihtoehto. Puuvajassa oli valikoimissa samantapainen vaihtoehto. Rosoisuutta saisi aikaan mustilla tai teräksisillä yksityiskohdilla, mutta toisaalta lämmin vaalea puutasokin houkuttaa. Aitoa puutasoa emme tosin edes harkitse, sillä olemme niin laiskoja hoitamaan tuollaisia pintoja.

Vinkkejä ja ideoita otetaankin sitten mielihyvin vastaan! Olisiko jokin tämäntyylinen meille sopiva vai kenties jokin ihan muu?

Mukavaa viikonjatkoa!

Kuva Ikean sivuilta

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Taaperon Aboa Vetus & Ars Nova

Tervehdys!

Viime viikon torstaina meillä oli Alvarin kanssa ihan spesiaaliaamu. Saimme kutsun tulla tutustumaan Aboa Vetus & Ars Novaan muiden perhebloggaajien kera. 

Siis häh? Uskaltaisinko ihan oikeasti ottaa mukaan noin kaksi vuotiaan taaperon tiloihin, joka olisi täynnä arkeologisia aarteita ja taidetta? Kyllä vain, minulle vakuutettiin. Tapahtuma olisi tarkoitettu kaiken kokoisille naperoille.


No, mikäpäs siinä! Lähdimme sitten tsekkaamaan tapahtuman. Kyseessä olisi siis Alvarin ensimmäinen museovierailu ja blogitapahtuma ;)

 

Aamu alkoi leppoisasti brunssin merkeissä. Tämä oli hyvä idea - kukaan ei kestä taaperoita (tai äitejä), joiden verensokeri on alhaalla ;) Aula Cafeen tarjoamiset olivat jälleen kerran herkulliset. Paikan repertuaarista on tässä yhteydessä mainittava myös lauantaisin järjestettävä Jazz-brunssi, joka on kyllä todella vertailukelpoinen esimerkiksi Helsingin vastaavien kanssa!


Mumbs, mumbs... Parempiin suihin katosi KOLME croissanttia, juustosiivuja, kaksi Geisha-konvehtia ja pala kurkkua. Sen sijaan meloni ja viinirypäleet eivät tehneet taaskaan kauppaansa. Meillä on outo lapsi :D

 
Yhtäkkiä kesken ruokailun sisään tupsahti kaksi hauskan näköistä hemmoa. Mitäs ihmettä, mietti Alvari. 

Meidän pojalle Tatu ja Patu ovat vielä vähän utopiaa, mutta paikalla olleet vanhemmat vekarat kyllä tunnistivat sankarit. 



Tatu ja Patu kuuluvat Ars Novan ja Linnateatterin tämän kesän yhteistyöproggikseen. Kyseiset tyypit esiintyvät kesäkuun ajan museon pihalla. Heinäkuussa on puolestaan Fedja-sedän, kissan ja koiran vuoro. Esitysten tarkemmat ajat ja hinnasto on löydettävistä esimerkiksi Linnateatterin sivuilta.


Kun hassut tyypit olivat häipyneet, pääsimme tutustumaan tarkemmin museon tiloihin. Aboa Vetus & Ars Nova on nimensä mukaisesti Turun vanhan historian ja nykytaiteen museo. Tenaville esiteltiin lyhyesti parhaat palat. 

Museotarra rintaan ja menoksi!


Vastaan tuli ainakin hassu koira. Vai hukka? Kettu?


Alhaalla muinaisen Turun raunioissa heitettiin kolikko toivomuskaivoon. Jokainen sai, mitä mieli halaji. Lisää croissantteja tai esimerkiksi pidempiä yöunia... Lisäksi lapset pääsivät leikkimään entisajan elämää kuvaavilla pienoistaloilla.


Tenavat saivat tutustua myös sepän pajan toimintaan. Raha ei tainnut entisaikaan tullakaan seinästä, kuten vissiin nykyjään, vaan sen lyöminen oli raskasta puuhaa. Sepän avustuksella jokainen lapsi sai mukaansa oman kolikon visiitistä.

Aboa Vetus & Ars Nova on mainio turistikohde vaikkapa sateisen kesäpäivän ratoksi. Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi ja vanhempien lasten kanssa liikkeellä olevien kannattaa tiedustella edullisempia perhelippuja. Museossa järjestetään myös syntymäpäiväjuhlia keskiaikaisen seikkailuteeman tai taideteeman muodossa. Näistä voi lukea lisää museon sivuilta.

No, miten meidän museokierrokselle sitten lopulta kävi? 

No, perinteisesti. :) Kaiken touhun ja töminän keskellä pieni poika alkoi tuntea itsensä väsyneeksi, joten omatoiminen museokierros jäi tarkemmin kokematta. Paluumatkalla poika simahti saman tien autoon, ja minun täytyi kantaa sankari sänkyynsä koisimaan. Onneksi saimme kuitenkin yhteistyönä vuosikortin museoon, joten voimme käydä myöhemmin isin kera tsekkaamassa loppujenkin tilojen annin :)

Rentouttavaa viikonvaihdetta kaikille :)

Postauksen kuvat Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova paitsi kuvat 2 ja 4 ovat omiani.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Linssipihvit tzatzikikastikkeella (ja paluu päiväjärjestykseen)

Tervehdys!

Päivät rullaavat kovaa vauhtia eteenpäin ja yrityksistä huolimatta en ole ehtinyt postailla mitään valmista. Päiväohjelmaa ovat kuuluneet muun muassa yhdet rippijuhlat, yhdet hautajaiset sekä töihin paluu.

Joo, olen opettaja, mutta tällä kertaa kesäkuu on tarkoittanut kohdallani toistaikseksi ops-työtä ja muuta mukavaa. Ja ihan oikeasti mukavaa, vaikka aluksi hirvitti. Ehkä niinkin paljon, etten halunnut mitään asiasta blogosfäärissäkään mainita. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että ehkä se piilevä ammattitaito sisuksista kaivellaan ja esimerkiksi lukiotyön uudet valtakunnalliset linjaukset vaikuttavat hyviltä ja toteuttamiskelpoisilta.

Oikeastaan ainut, mikä tällä erää mietityttää on se, miten kuntoni kestää sitten, kun oppitunnit alkavat joskus elokuussa. Aiemmissa raskauksissahan olen ollut töissä vain ensimmäisen kolmanneksen aikoihin. Nyt sitten mennään sumoasuilemaan turvonneimmillani! Yleensähän elo-syyskuussa tuppaavat rantautumaan ne kuuluisat intiaanihelteet, jotka kyllä jokainen luokkahuoneessa oleillut on tuntenut joskus nahoissaan!

No, jotta ajatus kulkisi selkeämmin, on välillä ravittava kehoa ja mieltä. Tällä viikolla se tarkoitti puutarhatöitä etupihalla (vihdoin!!!) ja maukkaan uuden kasvisruokareseptin testaamista. Ehkä jotakin pientä viilausta tähän seuraavan jakamaani repseptiin täytyy tehdä, mutta lupaavalta vaikutti. Olkaapa hyvät, tässä K-Kaupan linssipihviresepti, joka löytyy myös täältä.

Ainekset


4 annosta
  • 250g (3 dl) punaisia linssejä (GoGreen)
  • 1 1/2 l vettä
  • 1 (120 g) sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 punainen chilipalko
  • 1-2 rkl öljyä
  • 1 tl currya
  • 1 tl juustokuminaa eli jeeraa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl hunajaa tai sokeria
  • 2 rkl maissitärkkelysjauhoja (Maizena)
  • 1 kananmuna
Jätin itse taikinasta pois tuon chilipalon ja korvasin sen jauhetulla vastaavalla. Curryn taisin unohtaa muuten vaan ;) Keitin linssit aluksi väärällä, liian suurella vesimäärällä,  joten laitoin varmuuden vuoksi yhden kananmunan sijasta kaksi.

  
Valmistus:

 
30 - 60 min
  1. Keitä huuhdotut linssit vedessä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta linssit siivilässä ja jäähdytä.
  2. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli. Poista siemenet chilistä ja hienonna se.
  3. Kuumenna rasva pannulla. Kuullota sipuli, valkosipuli, chili, curry ja juustokumina rasvassa. Lisää linssit. Mausta suolalla ja hunajalla. Sekoita maissitärkkelysjauhot ja muna linssiseoksen joukkoon.
  4. Kuumenna öljyä esimerkiksi lettupannulla ja nosta linssiseosta pannulle ja painele tasaisiksi pihveiksi. Paista miedolla lämmöllä 2-3 minuuttia molemmilta puolilta. Tarjoa lisäksi kermaviili- tai jogurttikastiketta ja salaattia.
 
Lissipihvien kyytipojaksi sopii hyvin tzatzikikastike. Tässä sellaisen helpotettu versio:
 
Tzatzikikastike (4 annosta)

  • 1 keskikokoinen kurkku
  • Valio Eila turkkilainen jugurtti 400 g
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • loraus sitruunamehua
  • loraus hunajaa
  • ripaus suolaa

Valmistus:
  • Raasta raastimella kurkku suikaleiksi ja jätä se valumaan lävikköön. Painele muutamaan otteeseen massaa.
  • Raasta pienemmällä terällä valkosipuli
  • Kun kurkkumassasta ei valu enää nestettä, lisää se jogurtin joukkoon.
  • Lisää joukkoon sitruunamehu, suola ja hunaja. Anna maustua jonkin aikaa.
 
Mielestäni lopputulos oli hyvä. Ensimmäisten epäonnistuneiden pihvien jälkeen tajusin laskea paistopaunnun lämpötilaa ja paistaminen alkoi sujua. Ehkä näitä voisi paistaa uunissakin, jos rasvankäryn haluaa välttää :) Mielestäni linssiruuat ovat kasvisruokien aatelia. Muutama vanhempi linssinen resepti löytyy täältä ja itse otan mielelläni uusia vastaan :)
 
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Lamppu-gaten lopputulema :)

Lauantai-illan hämyä kaikille!

Tsa-daa, voinen paljastaa, että vuosia kestänyt lamppudilemmani on tällä erää ratkaistu. Teimme lopulta päätöksen ostaa tuon 1940-luvun valaisimen, jota pähkäilin parisen postausta sitten. :)

Uusi valaisin ei ole ehkä ihan täydellinen, mutta silti mieltymyksiäni vastaavan kehikon sisässä. En yksinkertaisesti jaksanut enää katsella sitä 90-luvun messinkistä valaisinta - niin hyvä valo kuin siitä tulikin. Eräs päätöksen vaikuttanut tekijä olivat (lievät) sähköiskut, joita vanha valaisimemme välillä antoi, huh! Kun mieskin totesi, että sietää tätä uutta, niin asia oli sillä selvä.


Esitette todella hyviä ja varteenotettavia kysymyksiä/ pohdintoja lamppuun liittyen. Millainen se on valaisuteholtaan? Näkyykö hehkulamppu rumasti? Pysyykö valaisin pystyssä lapsiperheessä? Istuuko mittasuhteiltaan?

 

No, osan voitte päätellä itse.

Lamppu ei ehkä istu ihan täydellisesti mittasuhteiltaan, sillä hieman supumpi kupu olisi istunut tauluhyllyn yhteyteen paremmin. Jatkankin yhä optimaalisimman kulman hakemista ja uskon löytäväni sille esteettisesti tyydyttävän asennon. Poika taas ei pääse lamppuun käsiksi, sillä se sijaitsee niin ahtaassa raossa sohvna ja seinän välissä.


Valaisuvoima ei ole samanmoinen kuin vanhassa, joka heitti valon pehmeästi ylöspäin toimien kuitenkin samalla hyvänä yleisvalona. Uusi lamppumme on enemmän selkeä tunnelmavalo. Häiritseekö se sitten elämää, se selviää vasta syksyn korvalla. Sen sijaan se, että (hehku- vai mitä ne nykyään on)lamppu näkyy joistakin kulmista ei häiritse lainkaan, sillä valo on sen verran pehmeä. Jos valon vaihtaa myöhemmin lediksi, se saattaa olla liian kova. Vinkkejä voi edelleen antaa.

Näin viikon koekäytön perusteella, en haluaisi kuitenkaan vanhaa enää takaisin. Kyllä tämä on sen verran meidän olohuoneemme kuuluvan näköinen.

Tunnelmallista iltaa kaikille!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Alvari-taaperon aakkoset

Tervehdys taasen!

Viime aikoina minun on tullut turistua perheasioihin liittyen enemmän tuosta raskaudesta ja taaperoikäisen Alvarin kuulumiset ovat jääneet vähemmälle. Otetaanpa vahinko korkojen kera takaisin ja seuraavaksi vuorossa on Alvarin elämään, mieltymyksiin ja arkeen liittyvät aakkoset. Osa näistä on varmasti hyvin tavanomaisia muille saman ikäisille lapsukaisille. Kommentoikaapa toki, mitkä kirjaimet täsmäävät ja mitkä eivät täsmää teidän lapsukaisiinne :)

Eli olkaapa hyvät, nyt estraadi on Alvarin:

Autot

Vaikka Alvari on erittäin hellyydenkipeä ja erityisesti pehmo(eläimille) aikaa, ruokaa ja rakkautta jakava pikkupoika, ovat hänen sydämensä valittuja autot. Pärinä alkaa suurin piirtein heti, kun poika saa silmänsä auki. Ruokakin maistuu usein paremmalta, kun suuhun (talliin) luikahtaa kippiauto, tankkiauto, lava-auto, rekka-auto, motskari, bussi, isin auto, ukin auto, kanan auto, possun auto... You Name It...


Vaikka meille ei ole toistaiseksi ihan hirveästi hamstrattu vielä leluja, on Alvarin autovalikoima jo ihan kunniakas. Suurin osa autoista on hyviksi koettuja suomalaisia Plaston autoja, mutta mahtuu joukkoon muutama harvinaisuuskin kuten tämä viime kesäinen kirppistraktor, joka tosin hajosi nyt pari päivää sitten...

Banaani

Alvarin ykkösherkku on banaani. Eipä ole tullut vastaan vielä ruokaa, joka ei olisi mennyt alas banaanin paloilla. Oikeastaan minun pitää vähän hillitä (itseäni ja) poikaa, ettei banaaneja tulisi syötyä liikaa. Välipalaksi otetaankin usein päärynää, omenaa tai mansikkarahkaa ja bansku jätetään varta vasten puuron kylkiäisiksi.



Carle, Eric

En tiedä, onko Pikku toukka paksulainen tällä hetkellä Alvarin lempikirja, mutta ainakin se on kirja, jota on luettu  matkan varrella eniten! Erityisesti Alvaria kiinnostaa se kuuluisa lauantain herkkusivu. Poika ei ole kyllä edes saanut vielä maistaa kaikkia sivulta löytyviä kulinaristisia nautintoja, mutta erityisesti juusto saa aikaan "Nan-nan-nan"-maiskutuksen. Jäätelö tullee olemaan seuraava hartaudella tutkittu artikkeli, sillä poika sai tällä viikolla elämänsä ensimmäisen jäätelötuutin. Voi sitä nautinnollisuuden määrää! :D

Dublot

Niitä voi maistella, niitä voi paistella pannussa eläimille ja dublo-autoilla voi ajella. Isikin osaa!

Epeli-ilme

Alvarin bravuureihin kuuluu epeli-ilme. Sitä on tietysti hieman vaikea selittää kuvaa laittamatta, mutta poika saattaa tuijottaa kulmiensa alta pää hieman alaviistoon suunnattuna jopa minuutteja ja vetää sitten lopuksi hymyn. Välillä silmät pyörivät kuin emohuuhkajalla, siis sellaista ihme filmausmulkoilua. Emme todellakaan tiedä, mistä hän on moisen oppinut, ehkä olen torunut häntä vihaisen näköisenä ja poika on siitä napannut ilmeen vekkuliarsenaaliinsa.


Football

Alvari tuntuu syntyneen potkimaan palloa. Heti ensimmäisen kerran kävelyiässä pallon nähdessään hän lähti kuljettamaan sitä potkimalla eteenpäin. Tämän jälkeen pallo ja poika ovat olleet erottamattomat! Keinuminen on so last season!



Gugguu

Kallis merkki, jota meidän perheeseemme ei ole hankittu. Kuten ei Mini Rodinia tai muitakaan. Tykkään kyllä laadukkaammista lastenvaatteista, mutta meillä ne tarkoittavat lähinnä Me&I:n, Noshin, PoP:in ja Pompin kierrätettyjä vaatteita. Välillä, Lindexin tai Kappahlin ota 3 maksa 2-päivinä mutsi on saattanut tuhlata lapsilisiä kyseisten merkkien ihan uusiinkin vaatteisiin.

Alvari itse rakastaa vaatteita, joissa on autojen, eläinten tai hedelmien kuvia. No, mitäpä muuta pienille pojille edes olisi tarjolla ;)

Hangoittelu

Vaipanvaihto? EI! Paidan pukeminen? EI! Kenkien laittaminen jalkaan? EI! Tutti pois suusta? EI! Loppupäätelmä:Älä kysy mitään taaperolta. Tee vain niinkuin parhaaksi näet. Ja tosiaan, meidän poika ei edelleenkään pahemmin suomea puhu, mutta kieltosana tulee hienosti ;)

Iltarutiinit

Meillä niitä ovat hampaiden pesu, rasvaus tarvittaessa, vaipanvaihto, iltasatu (Maatilan askareet- tai Eetu-pupu-kirjoista), tuttien luovuttaminen pojalle sekä pehmonallelle, äidin ajoittainen iltarukous ja/tai unilaulu "Pieni pojan palleroinen". Emme useinkaan jää nukuttamaan poikaa vaan sanomme vain "Hyvää yötä, pieni kulta". Usein miten poika nukahtaa itse vartissa omaan huoneeseensa. Ranskalaista kasvatustako? Ehkä, mutta toimii meillä.

Järjestysmies

Alvari on hieman pedantti luonne. Kerroin jo taannoin hänen tutkineen innokkaasti mmun muassa ruuveja, mutta nyt vanhemmalla iällä jonkin sortin siivousgeeni: poika kulkee pitkin huushollia mummin virkkaama siivousrätti tai leikkimoppi kädessä ja putsaa paikkoja. Mammaa poika komentaa suoristamaan rytyssä olevat matot.Lattioilta poika tuo taas minulle löytämiään suurikokoisia roskia. Maito- tai vesitippa lattialla saattaa saada pienen ukon hermostumaan. Mistä lie perinyt moisen ominaislaadun - ei ainakaan äidiltään :D

Kissa

Alvarin suosikkieläin on kissa. Se on myös ainut eläin (lintujen ohella), joiden perään hän lähtee juoksemaan maukuen samalla hellästi. Välillä poika menee myös halimaan huoneensa kissaverhoja.


Lammas

Kissojen ohella Alvarin suosikkieläimiä ovat lampaat. Niitä on päästävä ruokkimaan Tuorlaan tai muualle Turun seudulla ja poika hokasi hetkessä, miten ruokkiminen tapahtuu.

Kotona Alvari voi puolestaan toteuttaa märehtijäin hoitoa harjailemalla ja syöttämällä keinulammastaan. Oppipa poika viimein myös lassoamaan lampaan ja nousemaan itsenäisesti elikon selkään ;)


Musiikki

Alvari on musiikki miehiä. Hei kun äiti alkaa laulamaan "Jos sun lysti on" tai "Kapteeni katsoi horisonttihin", poika alkaa taputtaa käsiään. Toisaalta talvinen muskarikokeilu ei ollut mikään suksee, sillä naperoa kiinnostivat enemmän vanhan urkuharmoonin sisukset ja muskariluokan ovesta karkaaminen. Sen sijaan muskarituokiot ukin ja mummin kanssa ovat sujuneet huomattavasti paremmin. Alvari on ollut suorastaan lumoutunut ukin kitarasta ja pianonsoitosta mummin sylissä. Hän osaa jo itse hakea koskettimistosta lintu- ja karhuäänet. Arvaattekos te, mitä ne ovat? ;)

NaperoNaksu

Ostosreissujen ja arjen pelastus. Maistuvat aina meidän pikkumiehelle!

Oma tahto

Hangoittelun ohella orastavaan uhmaan kuuluu kaiketi se, että tietyt jutut Alvari haluaa tehdä itse. Tällainen asia on esimerkiksi hampaiden peseminen. Äiti ei saa koskea harjaan! Harjaa (ja tahnaa) imeskellään suurella hartaudella , mutta annapa olla,kun äiti haluaisi viimeistellä pesun...

Pottatreenit

Voi huokaisu! Näitä on nyt jatkettu puolisen vuotta, pääasiassa aamupuuron jälkeen. Yhden kerran pottaan on tullut jotakin pissaa suurempaa ja se oli tuolloin marraskuussa! Isoäidit ovat sitä mieltä, että padilta näytettävät piirretyt ovat todennnäköisesti niin jännittäviä, ettei torttuun jaksa keskittyä. Minä taas olen sitä mieltä, ettei pottailusta tule yhtikäs mitään, jos poikaa ei saa istumaan aloillaan. Pattitilanne. Katsotaan, missä mennään taas puolen vuoden päästä ;)


Quu ja tähdet

Suuria ihmetyksen aiheita taivaalla...



Rakkaus ruokaan

Ruoka on elämän eliksiiri ja nautinto; sen poikamme on hyvin oivaltunut. Alvari on ollut alusta asti hyvin kaikkiruokainen: puuro menee kahdesti päivässä, hedelmät, marjat ja kasvikset käyvät. Ukin kuha ja hirvipaisti kelpasivat! Pojan erityisiä herkkuja ovat raejuusto, avokado, juusto, banaani, mansikkarahka, leipä ja toki myös pulla ja jäätelö.

Suukko

Alvari on hellä poika. Spontaaneja haleja saavat äiti, isi, keinulammas sekä pehmolelut. Myös suukon poika osaa antaa. Se on tosin enemmän sellainen märkä nuolaisu. Näitä saavat edellä mainittujen kohteidne lisäksi myös kirjojen kuvat, joihin Alvari on ihastunut :D

Tutti

Kyllä vain. Sitä meidän poika syö. Kovasti on uhattu, että kesän myötä tuti lähtee mökin peuralle, oravalle, varikselle...

W/Varis

Alvarin lempilintu eli Krhaak!

Xylitol-pastillit

Tämä on lähinnä muistutus äidille! Näitä ei olla vieläläkään aloitettu :O Toivottavasti jälkipalaksi annetut juustosiivut ovat ehkäisseet purukaluston tuhoutumista edes hieman...

Ystävä

Alvari ei ole vielä kovin kronkeli ystävien suhteen. Ystävä voi olla nalle, traktori tai pappa!



Zzz...

Alvari on ollut suhteellisen hyvä nukkumaan halki pienen elämänsä. Yöunilla poika viihtyy noin ilta puoli yhdeksästä aamu puoli kahdeksaan. Tämän lisäksi poika vetää noin kolmen tunnin päikkärit päivittäin.

Nukkuvaa pientä lasta on niin suloista katsoa. Alvarin lempiuniasento vaihtelee, mutta eräs  vakiintuneita

Åbo

Alvarista tulee kaiketi sitten varsinaissuomalainen. Välillä se kirpaisee hieman sydänalaa, mutta hyvä näin. Täällä on kuitenkin tukiverkkoja, vanhemmille toistaiseksi työtä ja ystäviä. Osaisiko sitä muualle edes sopeutua haaveilusta huolimatta?


Äiti

Ilmeisen keskeinen tekijä pienen pojan elämässä, kun sana oli ensimmäisten opittujen joukossa :)

Ötökät

Tänä kevät/kesänä maailma on avautunut Alvarille ihan uudella tavalla. Viime suvihan mentiin vielä lähinnä ryömimällä, joten

Huh, huh! Tämän postauksen väsäämisesssä meni kuulkaa aikaa Alvarin useampi päiväuniaika. Toivottavasti oli teistä sen väärti :) Haastankin kaikki blogiani lukevat taaperolliset blogistit laatimaan vastaavan postauksen omasta jälkikasvustaan!

Ps.Olen näitä aakkosia harrastanut muuten ennenkin; sellaiset löytyvät muun muassa sisustukseen, tyyliini ja joulunviettoon liittyen :)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Yllätys!

Elämä jaksaa välillä yllättää. Uusinta vauvakäännettä on sulateltu nyt yksi yö :)

Olin ihan varma, että "Einarihan" sieltä olisi tulossa meitä ilahduttamaan, mutta todennäköisempää onkin kuulema, että Alvari saa syksyllä pikkusiskon!

 

Mieheni tosin totesi, että eihän tuo ihme loppujen lopuksi ollut; alkuraskausoireitteni perusteella kuulema saattoi todeta, ettei kaksi naista vaan yksinkertaisesti kykene olemaan samasa tilassa :D No perherauhan kannalta toivon, ettei asia nyt ihan niin kuin mieheni uumoilee ;)

Joka tapauksessa, nyt tuli sitten vihdoin viimein tehtyä ensimmäinen ostos myös tulevalla vaaville. Newbie-mekko koossa 56 cm löytyi uudistuneesta Lasten Seesamista.. Pistetään kiertoon, jos Einari kuiteskin putkahtaa maailman lokakuussa :D

Ps. Tää oli muuten mun 1300. postaus. Huh!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Puolimatkan krouvissa sekä pohdintaa raskausajan kauneudenhoidosta

Tervehdys!

Puolimatkan krouvissa kuulkaa ollaan! Huomenna koittaakin sitten se suuri päivä, nimitätin rakenneultra, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa.

Moni tuttu on ihmetellyt, että "Ai, noinko pitkällä sinun raskautesi jo on". Itse taas tuntuu siltä, että aika lähinnä matelee. Alitajuntaisesti lasken viikkoja Alvarin raskauden mukaan, jolloin olin kalenterivuoden aikana kuusi viikkoa edellä tätä laskettua aikaa. No, fyysisen kokoni perusteella mennään hyvinkin samoilla viikoilla, mutta toivottavasti vauhti hidastuu jossakin vaiheessa!


Tässä kuvituksena muutama kuva eräästä viikonlopun asusta. Minua eivät haittaa yhtään nämä hieman viileämmät kelit. Ne ovat mitä oivemmat tällaisen vähän peittävämmän raskauspukeutumisen toteuttamiseen


Asun virkaa hoitivat samainen Indiskan trikoohame sekä syksyllä ostettu Me&I:n palleropaita ja siihen sointuva Pomp de Lux-panta. Zaran merinovillanuttu löytyi talvella Kårenin kirppiseltä muutamalla eurolla. Se on lemppareitani monikäyttöisyytensä vuoksi.


Huomenna pääsen myös pitkästä aikaa ihonpuhdistukseen; huomaan kauneudenhoitorutiinien laiminlyönnin runtelevan hieman jo henkistä hyvinvointiani. Raskausajan akne vaivaa edelleen, vaikka pahimmat paukamat ovat onneksi pysyneet poissa poskilta. Ajattelin myös kestovärjätä ripset ja kulmat - asia, jota en tainnut tehdä kertaakaan Alvaria odottaessani. Hiusten värjyystä (ja keikkauksestakin) on jo lähemmäksi puoli vuotta, ja nyt käyn taistelua sen suhteen, uskaltaisinko ottaa vaaleita raitoja raskausaikana. Tiedän, että moni ei mieti tällaisia ollenkaan; tekee, mitä lystää, mutta omat ikävät kokemukseni ovat rasitteena tällaisille päätöksille. En tosiaan haluaisi aiheuttaa sikiölle mitään ylimääräisiä rasitteita. Oma turhamaisuuteni ei saa mennä lapsen hyvinvoinnin edelle. Siksi olen vältellyt muun muassa hajuvesia, hiuslakkoja ja meikkaillutkin melko harvoin.


Toisaalta, jos äiti voi hyvin ja piristyy, niin voiko sikiökin silloin paremmin? Mitkä ovat kosmetiikan aiheuttamat todelliset uhat syntymättömälle lapselle? 

Mikä on sinun mielipiteesi?

Mukavaa uutta viikkoa!

torstai 2. kesäkuuta 2016

Pikapostaus (auttakee!):onko tässä valaisinkandidaatti olohuoneeseemme?

Tervehdys!

Muistanette haaveeni olohuoneen "uudesta" valaisimesta?

Nyt sellainen olisi tyrkyllä Skandidesign.fi nettikaupasta, joka sijaitsee hyvällä tuurilla vielä kohtuullisen lähellä, Salon seudulla.


Valaisin on melko lähellä sellaista 1930-luvun (tanskalaishenkistä?) mummolavalaisinta, vaikkakin ehkä olisin kaipaillut astetta poimutetumpaa versiota. Muuten valaisin yksinkertaisuudessaan viehättää eikä tingitty hintakaan olisi paha: 150 euroa ja muutossähkötyötkin on kuulema tehty.


Teenkö kaupat? Sopisiko meille? Varasin lampun muutamaksi päiväksi ja nyt pitäisi kysyä miehen mielipidettä enkä uskalla... ;) Tai no uskallan, mutta tiedän jo melkein vastauksen :D

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Taas se raikaa (suvivirsi) niin kuin halki vuosisatojen

Rehevät niityt, kukkaloisto. Hetken päästä vapauteen kirmaava lapsijoukko. Kesän ensimmäinen jäätelö kiskalta. Vanhemmille jännityksellä esitelty todistus.


Ennen tätä kuitenkin: Vanhaan liikuntasaliin kannetut koivut, rehtorin kuivakka puhe. Yhteislaulu ja kurkkuun nouseva pala. Reippaat, tohkeat ekaluokkalaiset ja kauniit, kirkasotsaiset ylioppilaat. Kyynel isän silmäkulmassa. Missä välissä tuo meidän pieni kasvoi noin isoksi?


Suvivirsi, tuo ihana portti koulun ja kesän välillä. Minulle oli pieni yllätys, että Suomen ohella kyseistä virttä lauletaan myös ruotsalaisten koulujen kevätjuhlissa. Jälleen yksi yhtäläisyys maidemme kulttuureissa.


Pysähdyin miettimään tarkemmin suvivirren kulttuurista merkitystä. Loppujen lopuksi, ei ole mikään ihme, että laulu on vakiintunut syvästi molempiin maihin.

Suvivirren alkuperäiset sanat on otaksuttavasti kirjoittanut Gotlannnin piispa Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä. Virren sävelmää on pidetty alunperin ruotsalaisena tai saksalaisena kansansävelmänä ja sen ruotsinkielinen versio löytyi nuotteineen jo vuoden 1695 virsikirjasta.

Suvivirsi otettiin hyvin nopeasti käyttöön myös Suomen puolella; olihan maamme tuolloin osa suurvaltaa nimeltä Ruotsi. Laulun suomensi virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus jo vuonna 1700, ja se oli mukana jo vuoden 1701 virsikirjassa:

 Jo joutu armas aica
Ja Suwi suloinen
Joll caunist caiken paican
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä
Taas lähte lähemmäx
Hän kuolleet hauto heitä
Jäll teke eläwäx.

  Ne nijtyn cuckat corjat
Ja Laiho laxosa
Nijn ylpiät Yrtti tarhat
Puut wehriät werasa
Ne meillen muistuttawat
Suurt hywytt' Jumalan
Jong caick ain nähdä saawat
Juur ymbär Wuoden ain.


Vaikka suvivirsi on merkittävä osa nykyisiä kevätjuhlaperinteitä, saa se aivan uuden ulottuvuuden, kun pysähtyy pohtimaan virren merkitystä sen syntyaikojen ihmisille.

Vuosina 1695-1697 koettiin Pohjois-Euroopassa sääoloiltaan harvinaisen sekavat vuodet, jotka tunnetaan myös nimellä suuret kuolon vuodet (eri asia kuin myöhemmin 1860-luvulla koetut suuret nälkävuodet). Taustalla vaikutti "pienenä jääkautena"  tunnettu ilmaston viileneminen (n. vuosina 1500-1800), mutta tähän vallinneeseen trendiinkin verrattuna kyseiset 1600-luvun lopun vuosien seuraukset olivat pohjolan ihmisille katastrofaalisia.

Esimerkiksi vuoden 1696 alkutalvi oli harvinaisen lämmin, ruoho kasvoi ja monet talonpojat alkoivat kylvötöihin. Maaliskuussa pakkaset tulivat kuitenkin uudestaan ja tuhosivat sen, mikä oli kylvetty. Runsas lumentulo sai aikaan valtavat tulvat. Uudet kylvöt myöhästyivät ja kesällä satoi kaatamalla, Paha halla iski puolestaan jo elokuussa.

Kun sato tuhoutui useampana vuotena peräkkäin, pettuleipää ja muuta hätäruokaa jouduttiin syömään yleisesti. Koirat ja hevoset olivat tappolistalla.  Ihmisten peruskunto heikkeni ja arvellaan, että esimerkiksi Suomessa väestöstä kuoli jopa kolmannes nälkään ja tauteihin. Tilannetta ei helpottanut se, että sadon tuhoutuminen sai liikkeelle suuret kerjäläislaumat, jotka entisestään levittivät tarttuvia tauteja. Joukkohaudoista ja nälkään sekä tauteihin kuolleiden ruumiista teidenvarsilla tuli suomalaisten arkipäivää. Syyllistyipä jotkut ihmisistä jopa kannibalismiin pahimman hädän hetkellä.

 

Edellä kuvattuun kontekstiin peilattuna on mahtanut tuntua ihmeelliseltä, kun sääolot vihdoin vakiintuivat ja kylvöt onnistuivat odotetunlaisesti. Ihminen, tuolloin usein hyvinkin uskonnollinen, ei voinut muuta kuin tuntea syvää kiitollisuutta jumalaansa kohtaan ja yhtyä kirkossa kiitosvirteen.

Minulle historia ja kulttuuri edustavat tiedon ohella suuria tunteita, luovuutta ja mielikuvitusta. Sieluni siivin pystyn suvivirttä laulaessani olemaan osa sukupolvien ketjuja, tuntemaan tuon 1700-luvun talonpojan nöyrän kiitollisuuden tai istahtamaan hetkeksi 1920-luvulla kansakoulua käyneen liinatukkaisen isoäitini viereen, joka kohta kirmaisi kesäniityille palmikot heiluen.

Tämän vuoksi suvivirsi on minulle tärkeä. Ja onhan se myös laulu, jota saa laulaa kovaa ja korkealta!

Mikä on sinun suhteesi suvivirteen?

Onnea kaikille valmistumistaan juhliville ja ihanaa kesäkuun alkua meille kaikille muille! :)