torstai 29. joulukuuta 2016

Välipäivien tunnelmia (mm. yhdet Raquelit!)

Tervehdys, ja hyvää tätä vuotta vielä :)

Eivät menneet ihan Strömsöössä minun joulunalusaikaiset suunnitelmani postailla, mutta ehdinpä nyt sentään vielä välipäivinä.

Mitään joulutunnelmakuvia en ala sen enempää latailla, muutamia yksityiskohtia ajatuksilla varustettuna vain :) Todellisuushan on se, että suurimman osan ajasta kämppä on niin sekaisin, ettei niitä "tunnelmakuvia" kehtaa laittaa esille :D


Mutta sanonpa vaan, että kotijoulu on oikeastaan aika kiva ja helpottava asia vauvaperheelle. Vielä kivempaa tietysti on, että pääsee joulupöytään isovanhemmille ja sitten omaan sänkyyn yöksi.  Ainahan sitä tietysti kaihoaa kotiseudun joulujen perään, mutta realiteeteissa alle kaksikuinen vauva ja aatonaaton töissä viettävä mies ei ole paras yhdistelmä ajaa puolta Suomea yötä myöten.


Mutta olihan meillä mukavaa näinkin: vähän vino ja harva kuusi, mutta ilolla metsästä haettu. Oli myös äidin lempijoulukukkia, amarylliksia, jotka eivät (taaskaan) jouluksi auenneet, mutta ne oli rakkaudella annettu. Olipa vielä pieni mies, joka tykästyi joulukuusen koristeisiin niin paljon, ettei antanut niitä laittaa kuusen oksille vaan keräsi ne keoksi lattialle. Äiti sai aseteltua vasta nukkumatin saavuttua suurimman osan niistä oksille ;)


Joululahjoja sai eniten Alvari, joka ei kestänyt aattona enempää kuin kolmen paketin avaamisen. Sitten pienen miehen kapasiteetti petti. Lopulta olemme availleet paketteja pitkin viikkoa... 


Tytteli sai vanhemmiltaan Noshin sydäntunikan ja Papun second hand-rusettipipan. Joulun jälkeen äiti löysi vielä kirppikseltä suuresti himoinneesa Marimekon Iloisen takin (20 e) tytylleen - ehkäpä ensi vuonna pikkujouluaikaan äiti ja tytär voivat samistella  samanlaisissa asuissa :)


Mies puolestaan yllätti jo ennen joulua - hän lupautui kustantamaan minulle ikuisuushaaveeni mustat Raquelit! Olin bongannut ne kohtuulliseen hintaan torista tässä useamman vuoden kyttäämisen tuloksena. 

Oletin itse asiassa kenkien olevan osittain joululahja minulle (ajattelin maksaa itse kengistä puolet), mutta mies ilmoitti ykskantaan, että maksaa ne kokonaan ja ne EIVÄT ole joululahja. Olin nimittäin karjunut synnytyssalissa, että tästä hyvästä (pahasta) mies saa ostaa minulle Minna Parikan kengät!!! Siippa otti mitä ilmeisimmin puheeni himpun verran tosissaan :D Olen kiitollinen!

No, nyt kun tämä ikuisuusprojektini eli Minna Parikan sydänkengät ovat toteutuneet, voi toteutua kaksi asiaa hyvällä omalla tunnolla - tanssia edellä mainituissa kengissä ensi kesänä ystävän häissä ja tämä blogi saa kuolla rauha sielussaan, jos niikseen jossain välissä tuntuu. Parikan sydänkenkien hankkiminenhan on ollut yksi tämän blogin pitkäaikaisimmista tavoitteista (ehkä jo ärsyttävyyteen saakka). Niitä ei tullut hankittua omiin häihin, ei pyöreitä vuosia täytettyäni, ei gradun valmistuttua, ei ensimmäisen lapsen synnyttyä. Aika oli nyt - kahdeksan ja puolen bloggausvuoden jälkeen! Tämä, jos mikä on sitä hidasta tyylikkyyttä ;)

Hilpeää viikonvaihdetta kaikille!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Happy Xmas, Me

Moikka!


En tiedä, mistä olen saanut nyt tällaisen väliaikaisen boostin postailla vähän tiheämmin, mutta hyvä niin :) Toki, kun välillä tulee vähän pidempiä taukoja, niin ehtii enemmän sattua ja tapahtuakin.

 

Tämä blogihan oli joskus tyyliblogi (sekä sisustus että vaatteet ja elämäntapa, kaiketi), mutta viime aikoina omat koreilut ovat jääneet erinäisistä syistä vähän vähemmälle. Ylimääräistä massaa on vielä liikaa, jotta viihtyisin kameran edessä ja imetysvaatteet eivät muutenkaan ole mitään kuvauksellisimpia.

Jotakin kivaa näin joulun alla kuitenkin sain. :)

Joulunalusperinteisiin kuuluu näköjänsä jo kolmatta vuotta Kalevala Korun Lumikukka-sarjan täydentäminen. Tähänastinen kokoelmani löytyy tästä postauksesta, mutta nyt sarjani täydentyi hieman pidemmillä roikkuvilla korviksilla. Olen tosiaan ostanut kaikki korut tähän asti tori.fi-palvelusta olenkin vakaasti sitä mieltä, ettei kyseisiä koruja kannata uutena edes pyytää joululahjaksi. Nyt maksoin näistä korviksista esim. 45 e posteineen ja veikkaan niiden maksavan kultasepänliikkeessä vähintää tuplasti. Saanen nämä korut nyt sitten jälleen kerran hieman proosallisesti itse hankittuna lahjana vanhemmiltani, mutta tällä tavoin eläkeläiset säästävät pitkän pennin ostoksissaan.

Nyt haaveissa ovat sitten vielä Lumikukka-sarjan sormus ja rannekoru. Uskjon vakaasti hyvän onneni jatkuvan ensi joulun alla ;)

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Kuvituksena on muuten meidän tytyn kehyksiin tulevat Hessu Hopot :D Voitteko kuvitella, nuo "jättijalat" (joo, neuvolatätikin ihmetteli jalkaterien suurta kokoa) kuuluvat sellaisten vanhempien lapselle, joiden jalkojen koot ovat 37 ja niukka 41. Muutenkin tytsy vetelee edelleen ihan omilla käyrillään. Pituutta oli kuukauden kohdalla yli 58 cm...

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Muutama sisustuslöytö nettikaupoista

Tere, tere!

En tiedä, kuinka montaa kiinnostaa tällainen puhdas materiapostaus, mutta antaa mennä :)

Olen ollut pitkästä aikaa hieman varoissani veronpalautusten myötä (on perhevapaa-avustusten tiukasta verotuksesta näemmä jotain hyötyäkin ;)), joten päätin sijoittaa osan varallisuudesta muutamaan kotihankintaan. Ensi vuoden puolella onkin sitten taas opeteltava elämään suu säkkiä myöten - vai miten se sanonta kuuluu...


Katselin jo vuosi sitten Jollyroomin valikoimissa olevaa tanskalaisen Sebra-merkin mattoihanuutta. Mies oli Black Fridayna taloyhtiön miesten pikkujouluissa ja kaipasin tekemistä. Niinpä mulla kilahti: nyt hankin läjän joululahjoja netistä, sillä en kuiteskaan pääse kaupoille ennen joulua (enkä jaksa!).

Jollyroomin alet olivat tosi mukavat - tämäkin matto taisi olla (ja on muuten edelleen) 40 % alessa. Hintaa jäi kyllä yhä n. 70 euroa, mikä oman mittarini (ja varsinkin mieheni arvion) mukaan on edelleen vähän liikaa. No ei kuulema tartte palauttaa :)

Sen sijaan sapiskaa saa kyllä putiikin (ja/tai) postin sähellys. Toimitus kesti ainakin 10 päivää ja esimerkiksi emme voineet antaa kummipojallemme lahjaa tavatessamme, koska se oli vielä matkalla meille.


Hieman arvelutti, meneekö maton värimaailma ohi poikasen huoneen yleisestä värimaailmasta, mutta kyllä se taitaa ihan tyyliin upota. Sitten joskus, kun lapsoset siirtyvät yhdessä nykyiseen makkariimme, josta siis tullee lastenhuone, sointuu matto ehkä vieläkin paremmin huoneen Kiuru-tapettiin.

Toinen löytö oli mukavan tyylitelty spottivalaisin Ellokselta. Yleensä isken alekupongit sellaisenaan roskikseen, mutta olemme kärsineet valopulasta (kiitos mieheni sanoin "ihanan" vintagelattiavalaisimeni). Hakusessa onkin ollut lisävalo olohuoneeseen, mutta kun Ikeasta ei löytynyt valaisinta sopivalla liitäntämenetelmällä, päädyin tsekkaamaan Elloksen valikoiman ja yllätyin muutenkin iloisesti - nettitavaratalon valaisimet vaikuttivat ylipäätään tosi kivoilta ja tyylikkäiltä. Laatumerkkeihin on selvästi panostettu.


Me (eli minä, sillä eläisimme edelleenkin ilman valaistusta, jos asia olisi ollut kiireisen mieheni käsissä) päädyimme kuitenkin huokeampaam Dome-nimiseen kattospottivalaisimeen ja kun siitä lähti vielä 50% prosentin alekupongilla puolet pois, niin hinta oli varsin kohtuullinen 40 e.


En yleensä pidä spottivalaisimista, mutta tässä oli jotakin erityistä: vaalea väri uppoaa hyvin taustaan ja retroon vivahtava muotokieli sopii hyvin kotimme kerroksellisuuteen.


Valaisimen valaistusteho on kohtuullisen hyvä, varsinkin jos huoneessa on kuitenkin muitakin valaisimia.

Johan kirkastus!

Mukavaa viikonjatkoa :) Yritän seuraavaksi hoitaa rästikommentoinnit!

tiistai 13. joulukuuta 2016

"Kuus kaatus!"

Tervehdys!

Lapsuuteni joulujen parhaita muistoja ovat kuusenhakuretket omaan kotimetsään. Nokkelana likkana olin tietysti yleensä käynyt jo valkkaamassa sopivimmat vaihtoehdot, mutta annoin suopeasti pikkusiskoni ja isäni harhailla hetkisen ennen kuin ehdotin tyrannimaisesti valioyksilöäni ;)

Nyt asustamme kaukana noista suvun omista metsistä, joten onkin mahtavaa, että Varsinais-Suomen mamma ja pappa olivat saaneet neuvoteltua meille joulukuusen tuttaviensa metsästä. Viikonlopun mummolavisiitillä Alvari pääsi sitten ihan kuusenhakureissulle :)


Kun kyselin, mitä poika oli isovanhempiensa kanssa puuhaillut kyläreissun aikana, minulle selvisi kaksi asiaa: poika oli oppinut tip-tap-leikin (ilmeisesti lasten kauneimmista joululauluista) sekä kertoi reteesti metsäreissusta, että "Kuus kaatus"!

Olipa ihanaa! Minunkin poikani pääsi siis nauttimaan kuusenhaun tunnelmasta, vaikkei nyt ehkä ymmärrä muuten vielä ihan hirveästi joulun päälle.


Tänään pappa sitten yllättäen vielä kurvasi kotipihaamme ja Alvari sai jälleen auttaa miehekkäissä metsähommissa :D


Äiti hyödynsi jämäoksat etupihan ruukkuun! Että sellainen super-DIY täällä :D



Vaikka olemme asustelleet miehen kanssa yksissä jo kohta yhdeksän vuotta, niin tämä vuosi on ensimmäinen kerta, kun meillä on oma joulukuusi.

Jotenkin tuntuu tosi ihanalta ja seesteiseltä; tuntuu oikeastaan ihan todelliselta perhejoululta!

Aloin muuten varautua tämän vuoden jouluun jo viime tammikuussa. Ajattelin olla ennaltanokkela ja ostin Clas Ohlsonin joulunjälkeisalesta pilkkahintaan joulukuusenkoristelaatikon sekä kasan joulukoristeita.


Haaveilen kyllä täydellisen vintagejoulukoristekokoelman haalimisesta, mutta toki voisin ottaa perinteeksi yhden uudenkin joulukuusenkoristeen hankkimisen vuosittain.


Joka tapauksessa ihanaa, kun saa luoda omia perinteitäkin, toki oman lapsuudenkodin traditioista ammentaen!

Mukavaa Lucianpäivää kaikille!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Sisko ja sen veli - huomioita orastavasta sisaruussuhteesta

Tervehdys!

Tällä kertaa ajattelin tallettaa tähän sähköiseen muistojen kirjaan hieman ajatuksia siitä, miten Alvarin ja Kaislan yhteiselo on lähtenyt sujumaan.

Elämä ja yhteiselon dynamiikka heittävät tosiaan näköjään kuperkeikkaa joka kerta uuden tulokkaan myötä. Jokainen, niin lapsi kuin vanhempi, joutuu hakemaan uudestaan rooliaan perheenjäsenenä.

Ajattelin ja toivoin ennen raskautumista, että kohtuullisen pieni ikäero lasten välillä olisi hyvä. Itselläni ja siskollani on ikäeroa nelisen vuotta, mikä leikki-iässä tuntui hiemuisen suurelta. Siskoni muistaa minun lähinnä pompottaneen häntä ja minä turhauduin ajoittain siihen, ettei siskosta ollut vertaista leikkeihin. Nykyään ikäero ei tietenkään merkkaa mitään :) 

Omien lapsipohdintojeni kohdalla ajattelin kuitenkin, että vuoden tai puolentoistakin ikäero olisi liian hurja. Sen sijaan, jos ikäerona olisi kaksi vuotta tai vähän päälle, niin piltti saisi tulla, jos olisi tullakseen. Ja näin kanssa onnekkaasti kävi. Alvarin ja Kaislan ikäero on nyt hieman vajaat 2 vuotta 2 kuukautta.  

Nyt Kaislan syntymän ensi kuukausina olen kiittänyt siitä, ettei ikäero tosiaan ole pienempi. Olisi ihan hurjaa hoitaa kahta vauvaa yhtäaikaa! Hatun nosto aluksi kaikille, jotka siihen pystyvät (tai tilanteesta pakon sanelemana selviytyvät)! Nytkin olen ajoittain ajatellut, että vanhemman kannalta vauvan ja päälle kolme vuotiaan kanssa saattaisi olla jo ihan erilaista - lapsi osaisi paremmin leikkiä (ilman vahtimista) ja pukeutua itsenäisesti, osaisi jopa auttaa äitiä vauvan hoidossa tuomalla tuttia tai rättiä ja mikä tärkeintä - olisi todennäköisemmin sisäsiisti! No, osa Alvarin ikäisistä varmaan jo onkin, mutta meidän rekkamies kyllä vasta harjoitusvaiheessa. Housuttomana tuotoksen osuvat oikeaan paikkaan eli pottaan, mutta housut jalassa vahinkoja sattuu päivittäin... välillä elämä onkin yhtä pesua ja putsailua vuoronperään molemman kanssa...

Toisaalta, sitten kun tämä joskus helpottaa, niin onpahan kaksi lasta tullut hoidettu samalla vaivalla eikä koko rumbaa tarvitse aloittaa alusta. Tämän vaiheet vaatteet ja tavaratkin voi laittaa hyvällä omalla tunnolla kiertoon :)


Mutta entäpä, miten Alvari on ottanut siskon vastaan?

Olen ollut suorastaan aika yllättänyt, kuinka hienosti. :)

Sairaalavisiitin jälkeen ensi kohtaaminen kotona tapahtui siten, että saavuimme vauvan kanssa kotiin juuri, kun poika heräili päiväunilta. Kun kutsuin häntä katsomaan autokopassa lepäilevää siskoaan, poika vilkaisi nopeasti ja jatkoi matkaa leikkiautojaan kohti. Ajattelin, että jaahas - tämä on sitten tämän hetkinen tärkeysjärjestys ;) Mutta eipä äiti oikein aavistanutkaan! Poika menikin valitsemaan autoa siskolleen jonka kiikutti sitten kopalle :)

Muutenkin Alvarin suhtautuminen pikkusisareen on ollut hellyttävää. Poika haluaa silitellä siskon päätä ja tunkee vauvakaaren alle halailemaan häntä. Välillä taaperoa on tosin kiellettävä (ja jatkuvasti vahdittava), ettei hellyysotteet ole liian rajuja. Poika esimerkiksi mielellään ottaa siskonsa kädestä kiinni ja silittää sillä itseään tai keikuttaa sitteria melko lujaa. 

 

Sen sijaan varsinaisilta mustasukkaisuusoireilta ollaan toistaiseksi vältytty. Poika ei ole purkanut agressioitaan vauvaan vaan ehkä enemmin kiukutellut vanhemmille huomioista. Kiukuttelu on tosin lisääntynyt muutenkin uhmaiän lähestyessä eli mikä sitten johtuu mistä - en tiedä. Toinen kiinankeisariuden rapistumiseen liittyvä oireyhtymä pojan kohdalla on ollut vauvan esittäminen. Alvari haluaa ajoittain että häntäkin heijataan vauvan tavoin sylissä, laitetaan illalla sängyssä kapalomaiseen unipussiin ynnä muuta. 

Poika on osoittanut jälleen kiinnostusta myös imetystä kohtaan. Hän toteaa usein, että "Kissi, tisuvauva". Hän myös taputtelee äidin tisuja ja toteaa, että anna vauvalle tisua. Itse poika ei vielä ole sentään kinunnut maitoa, enkä osaa arvioida, mahtaako hän kuluneen vuoden tammikuussa päättynyttä imetystä enää edes muistaa. Toisaalta Alvari tietää, että hän isona poikana saa muita hyviä herkkuja, joita vauva ei ole saanut maistaa: pullaa, kakkua, keksiä ja torttuja :D Hän taitaa salaa vähän sääliä vauvaa ;)


Hellyyttävin tisuepisodi sattui kuitenkin pari päivää sitten - Alvari roikotti omaa Miia-nimistä vauvanukkeaan ja sanoi" Miia, tisua". Kysyin, pitäisikö äidin antaa siis Miiallekin maitoa. 

Poika vastasikin - "itse" ja nosti paitaansa.  Niin suloista! Pienenä on kaikki vielä mahdollista :)

Ps. Sinä, tämän suuntaista postausta toivunut, tuliko tässä käsiteltyä suurin piirtein toivomiasi aiheita?

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän toivepostaus: Mitä kannattaa tietää Suomen historiasta?

Tervehdys!

Sain taannoin pyynnön kertoa ammattiominaisuudessa mielipiteeni siitä, mitä Suomen historiasta olisi hyvä tietää.

Ymmärrämme kaikki, että menneisyys on loputon suo. Uutta osattavaa ja tietoa tulee jatkuvasti lisää.  Historianopettajienkin on (sydän verta vuotaen) luovuttava välillä joidenkin historian kausien opettamisesta, vaikka kovin haluaisi toimia entiseen malliin. Näin on nyt käymässä esimerkiksi lukion uuden opetussuunnitelman mukaisesti eurooppalaiselle kulttuurihistorialle, kun siitä tuli vapaaehtoinen kurssi.

Onneksi Suomen (lähi)historian kurssi on kuitenkin säilynyt edelleen pakollisena kurssina ja samoja aiheita opetellaan tietysti yläkoulussakin. Vaalin mielelläni ajatusta siitä, että oman taustan, kulttuurin ja menneisyyden ymmärtäminen sekä niiden rehellinen käsitteleminen antavat ihmiselle tärkeitä rakennusaineksia oman identiteetin muodostamiseen sekä toisaalta kyvyn kohdata muita kulttuureja empaattisesti ja tasa-arvoisesti. Siksi on myös ensisijaista, että suomalaiset lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden rakentaa maailmankuvaansa perehtymällä kotimaansa ja kansansa menneisyyteen yhdessä, mutta ammattilaisen kanssa. Muuten vaarana on lukuisat vinoumat, yksipuoliset tulkinnat ja ihan pseudotieto, jota esimerkiksi levitetään muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Mutta mikä sitten on olennaista historiassa? Moni vanhemman polven edustaja avautuu edelleenkin allekirjoittaneelle (että kollegoilleni) siitä, kuinka turhaa ja turhauttavaa historian opiskelu aikoinaan oli ollut: pelkkää nippelitietoa kuten hallitsijoiden nimiä ja vuosilukuja!

No aivan varmasti tällainen pänttääminen on turhauttanut. Lohdutan teitä kauheuksia kokeneita kuitenkin sillä, että rakkauden historiaan voi löytää (ja moni löytääkin) iän karttuessa. Kummasti omaan menneisyyteen ja sukupolvien ketjuun liittyvät asiat alkavat kiinnostaa. Tällaista omaehtoista tiedonjanoa olen saanut todistaa esimerkiksi oman isäni kohdalla, joka vasta eläköidyttyään löysi palon oman isänsä sotakokemusten selvittämiseen sekä laajemmin kyseiseen aikakauteen.

Toisaalta nuoremman polven ei alun alkaenkaan pitäisi joutua nippelöinnistä enää kärsimään. Historian opiskelussa korostuvat nykyään erilaisten syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, nykypäivän ilmiöiden taustoittaminen sekä historian taitojen kuten lähdekritiikin hallitseminen ja erilaisten aineistojen analysoiminen. Näistä taidoista on käytännön hyötyä ihan joka päiväisessä elämässä ja varsinkin nuorten näkökulmasta alan kuin alan jatko-opinnoissa.


Jos tarkastelemme sitten ihan tapahtuma- ja temaattisella tasolla, mitä mielestäni Suomesta ja suomalaisuudesta olisi hyvä hallita/ymmärtää, ajatuksiini hahmottui muutama suurempi kokonaisuus.

Seuraavat teemat ovat mielestäni ajankohtaisia ja tärkeitä hallita (nimenomaan) nykyäänkin:

1. Suomalaisuuden juuret ja reunaehdot

Me suomalaiset olemme omintakeinen kansa perimältämme ja kieleltämme Euroopan koilliskolkassa, mutta mikään populaatio ei elä tyhjiössä vaan on vuorovaikutuksessa naapurustojen kanssa saaden ja antaen vaikutteita. Suomalaisina meidän olisi hyvä ymmärtää mm.:

-  Naapurimaidemme Ruotsin ja Venäjän vaikutus tapoihimme, kulttuuriimme sekä uskontoon. 700 vuoden symbioosi Ruotsin kanssa loi pohjan muun muassa lakijärjestelmällemme, kirjakielelle, ja taiteelle. Venäläisen kulttuurin vaikutus jäi automisen asemamme takia vähäisemmäksi. Venäjän aikana suomalaiset saivatkin liekaa kehittää kulttuuriaan ja yhteiskuntajärjestelmää omintakeiseen suuntaan. Se tuskin olisi ollut mahdollista ainakaan aluksi Ruotsin alaisuudessa.

- Naapurusto vaikuttaa populaation tai kansan geopoliittiseen asemaan. Suomeen sijainti idän ja lännen välissä on aina tehnyt siitä haavoittuvaisen ja otollisen kohteen muiden kiinnostukselle. Tämä suomalaisten on hyvä yhä ymmärtää, esimerkiksi kun 5 miljoonan asukaan Pietari sijaitsee tuossa nurkan takana.

Aikojen saatossa idän ja lännen ristipaine on näkynyt mm. ristiretkissä, Suuressa Pohjasodassa (iso- ja pikkuvihoineen), Suomen sodassa, talvi- ja  jatkosodassa sekä kylmässä sodassa. Se, millaiseksi nyky-Venäjän ja Eu:n /Yhdysvaltojen suhteet kehittyvät, voi vaikuttaa yllättävän paljon Suomeenkin. Siksi yhä moni kannattaa ohjasten pitämistä omissa käsissä esimerkiksi kahden välisten suhteiden ylläpidossa Venäjän kanssa sekäasevelvollisuusarmeijan kannattamisen muodossa

2. Taju poliittisesta järjestelmästämme ja demokratiasta

Erityisen huolissaan yhteiskunnassamme ollaan usein siitä, että nuoret (ja vähän vanhemmatkaan) eivät ymmärrä vaikuttamisen ja yhteisten asioiden hoitamisen merkitystä. Sitten välillä ollaan taas huolissaan siitä, että jos äänestysaktiivisuus nousee, äänestetäänkin ihan vääriä puolueita :D

No, joka tapauksessa demokratia ja politiikka ovat tärkeitä asioita ja kotimaan historian opiskelu antaa eväitä ymmärtää vähän syvemmin suomalaisen poliittisen järjetelmän tiettyjä ominaispiirteitä:

-Yleinen käsitys demokratiasta: Miten säätyvaltiopäivät erosivat yksikamarisesta eduskunnasta? No, eduskuntauudistus antoi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden jokaiselle tietynikäiselle suomalaiselle kun aiemmin alle puolet suomalaisista oli saanut jonkinlaisen mahdollisuuden vaikuttaa. Tämä myös naisille äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden tuonut uudistus on teityllä tapaa jopa tärkeämpi yksittäinen tapahtuma kuin itsenäisyysjulistus.

-  Miksi Suomessa on presidentti? Entä kuka määrää kaapin paikan: presidentti, päämisteri vai eduskunta? Miksi Suomen puolukartta on juuri sellainen kuin on?

Tietämys vallan kolmijaon suomalaisesta roolituksista sekä ymmärys siitä, miksi kullakin taholla on niin paljon valtaa nykyään kuin on, löytyy historian lehtien sivuilta. Sellaiset tapahtumat/ilmiöt kuin autonomian aikainen kielitaistelu, sisällissota, taistelu valtiomuodosta (kuninkaanteko Suomeen), Kekkoslovakia, elinkeinoelämän murrokset ja EU ovat vaikuttaneet siihen, miksi poliittinen järjestelmämme on juuri nyt sellainen kuin on.

3. Hyvinvointivaltion merkitys

Käymme jatkuvaa keskustelua yhteiskuntamme kestävyysvajeesta ja siitä, miten se olisi ratkaistava.

Onko hyvinvointiyhteiskunnalla tulevaisuutta ja millainen se voisi ja sen pitäisi olla? Joskus historia tarjoaa varteenotettavaa ajateltavaa tulevaisuutta mietittäessä. Jokaisen olisi hyvä muistaa ainakin seuraavat tekijät:

- Mitä seuraa, kun erot kansanosien välillä syvenevät? No, yleinen levottomuus, ääriliikkeet (esimekiksi Lapuanliike ja kommunisit 1920-1930-luvuilla) ja mahdollinen sisällissota (kuten Suomessa vuoden 1918 tapahtumat).

- Mikä merkitys on heikompien asemaa korjaavilla toimenpiteillä (esim. Lex Kallio eli maattomille maata, yleinen oppivelvollisuus, työelämän laisäädäntö sekä sosiaaliturvan luominen? Kansa ehetyy ja taistelee yhtenä miehenä vihollista vastaan talvisodassa.

Toisaalta on hyvä ymmärtää, miten nykyisen kaltaiseen vaurauteen on päästy ja millä hyvinvointi on tähän asti ylläpidetty. Historia ei tietenkään tarjoa valmiita vastauksia tulevaisuuteen, mutta on hullun hommaa jättää huomioimatta sen merkitys nykypäivälle ja arvioida, mitkä aiemmista toimintamalleista yhä kokeilemisen arvoisia ja missä kohtaa pään puuhun lyöminen kannattaa jättä väliin!

Tässäpä Tildan ajatuksia Suomen ja suomalaisuuden ydinkohdista. Toteutin postauksen alle kahdessa tunnissa lasten nukkuessa päikkäreitä (ja olen saavutukseta hyvin ylpeä :)) Tiedän, että blogiani seuraa ajoittain myös muita saman alan ihmisiä. Täydentäkääpä te, jos jokin jäi vajaaksi :)

Arvokasta ja rauhaisaa itsenäisyysjuhlaa kaikille lukijoilleni!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Muutama hyvin testattu lahjavinkki vauva- ja taaperoperheille

Tervehdys ja ihanaa joulukuuta kaikille!

Uskomatonta, miten haasteellista on ehtiä tekemään postauksia nykyään. Otan yhden kuvan yhtenä päivänä, toisen toisena. Kolmantena ehkä käsittelen kuvat julkaisukuntoon ja neljäntenä naputtelen tekstin.

Mutta hyvä, että edes jotain silloin tällöin. Kun aika on rajattu, niin kohdennetut postaustoiveet olisivatkin hyvä joululahja teiltä lukijoilta allekirjoittaneelle. Jotta saisitte lukea jotain sellaista, mikä kiinnostaa. Mä en oikein nimittäin enää tiedä! Kirjoittelen vain täältä kuplastani ;)


Mutta niitä toiveita odotellessa voisin antaa muutaman joululahjavinkin vauva- ja taaperoperheitä tänä vuonna muistaville. Varmasti kaikista paras ja mieluisin lahja on ajan antaminen pienten leikki- ja ulkoilutushetkien että retkien muodossa ja ne ovat niitä, joita myös lapset loppujen lopuksi arvostavat tavaratulvan sijaan.

Jos kuitenkin materiaa on hankkimassa, ei kannata ostaa sitä sun tätä tilpehööriä, vaan panostaa sellaisiin ajattomiin juttuihin, jotka kestävät aikaa (ja kulutusta). Tässä Tildan perheen vinkit tällaisten löytöjen tekemiseen:

1. Puiset lelut

Meidän perheemme eräs suosikkilelumerkki Brion ja legojen ohella on Hape. Merkin puiset lelut ovat kauniin ajattomia. Alvari sai isovanhemmiltaan 1-vuotislahjaksi merkin puisen 2 in 1-mopon, joka on käytössä edelleen. Tuo äidinkin silmää miellyttävä ajokki toimii siis perinteisenä taaperokärrynä että automobiilina. Meidän poika on juostahuristanut sillä yli vuoden putkeen, mutta nyt lopulta se oli pakko panna vähäksi aikaa jäähylle, jotta epeli ei ajelisi sillä siskonsa päälle.


Pojan toinen rakkaus on 2-vuotislahjaksi saatu samaisen merkin parkkihalli. Idea lahjaan pöllittiin rumasti naapureilta (josta saamme kaikki fiksut leluideat :D) ja lahja löytyi hyvään alehintaan Hong Kong-myymälästä (eräs suosikkimme alehintaisten lelujen hankkimiseen, kannatta tsekata!).



Pieni mies käyttää aikaa minuuttitolkulla autojonojen muodostamiseen ja parkkeerausrituaaleihin. Toki kannattaa muistaa, että parkkihalli on tarkoitettu vasta 3 +-ikäisille, vaikka me otimmekin sen omalla vastuullamme käyttöön jo kaksivuotiaalle.

2. Lego-säilytyslaatikot

Lapsiperheen tavaroiden säilytys on ikuisuusdilemma. Lelut valtaavat helposti olohuoneen ja siksi kivat säilytyssysteemit ovat paikallaan. Suuret Legolelulaatikot ovat oiva sisustuksellinenkin elementti lapsiperheen kotiin. Ihan mahdottomasti roinaa näihin laatikohin ei mahdu, mutta juurikin joidenkin näkyvällä paikalla säilytettävien lelujen säilytykseen (esim. olohuoneessa) ne ovat kivoja.


Aivan ilmaisia nämä laatikot eivät ole ja itse olenkin hankkinut niitä ainostaan sopivan alennuksen kohdalla. Ainakin Jollyroomilla sekä Finnish Design Shopilla on ajoittain näitä 20% alennuksia, jolloin yhden ison laatikon hinnaksi on jäänyt n. 30 euroa.

3. Heicon pupuvalaisin

Meidän poikamme sai Heicon pupuvalaisimen aikoinaan isoisoäidiltään (tai vanhemmat valitsivat, mutta rahoitus tuli häneltä). Lamppu on suloinen lahjavaihtoehto myös ristiäis- tai nimiäislahjaksi. Itse asiassa lamppua hankitaan yövaloksi myös vanhuksille. Meillä lamppu on tällä hetkellä äidin ja Kissin yösyöttöjä valaisemassa :) Heicon lamppua myy ainakin Jollyroom sekä monet pienet sisustukseen ja leluihin keskittyneet kivijalkaliikkeet.

 

4. Noshin bodyt

Nämä laadukkaat suomalaiset luomupuuvillaiset bodyt ilahduttavat varmasti ketä tahansa vauvaa perheineen. Kietaisubodymalli on oivallinen vaihtoehto pientä kääröä käsitellessä (ei tarvitse taistella hankalien päänteiden kanssa) ja jatkopala haaruksissa lisää käyttöikää. Plussaa ehdottomasti on myös se, että Noshin vaatteet ovat kestäviä ja niiden jälleenmyyntiarvo on korkea. Jos nyt sitten raskii edes ihania ensivaatteita laittaa etiäpäin ;)


Noshin tämän hetkiseen valikoimaan voi tutustua täällä.

Mutta kertokaapa vuorostanne, mitä olette itse hankkineet pienelle tyttövauvalle joululahjaksi, jos perheessä on jo vanhempi sisarus? Kaipaisin itsekin vinkkejä!